26.3.2016

Juttelin palkasta työkaverini kanssa, mitä jäi käteen?


Viime viikolla juteltiin työkaverini kanssa palkasta ja sen riittävyydestä. Tienaamme lähes saman verran joten tilanteemme on lähes sama. Hän on säästämässä taloa varten joten hän laittaa jonkun verran rahaa sivuun joka kuukausi. Kummallakaan meistä ei ole lapsia joten niihinkään ei kulu ylimääräistä rahaa.

Juttelimme vain niitä näitä että mihin käytämme palkkamme. Sanoin sitten että minulla ei ole mitään erityistä säästökohdetta niin voisin laittaa suuren osan palkastani suoraan osakkeisiin. Hänhän oli tästä pöyristynyt että eikö minulle muka löytyisi mitään järkevämpää tuhlauskohdetta. Idea on että kerranhan tässä eletään yms. ja se maksaa paljon. Tätä mieltä hän siis on. Hän valitti että palkka kuluu aina eikä siitä riitä paljoakaan säästöön kuussa. Elämäntyylimme on hiukan erilainen, hän matkustelee muutaman kerran vuodessa ja käyttää paljon rahaa matkoilla. Sitten hän myös syö muutaman kerran viikossa ravintoloissa.

Suurin tekijä miksi pystyn pitämään säästöprosentin näinkin korkealla on kohtuus elämässä. Käyn toki ravintoloissa, mutta ehkä kerran kuussa. Ostan tarpeellisia tavaroita, mutta yritän välttää turhaa. Ajan 15 vuotta vanhalla autolla. Matkustelen kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Vältän alkoholia ja tupakkaa. Yritän pitää asumiskulut pieninä asumalla kohtuuhintaisessa asunnossa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin ja nämä kaikki pienet asiat vaikuttavat kokonaisuuteen.

Olisinko onnellisempi jos tekisin noita kaikkia yllämainittuja asioita? Enpä usko sillä olen itse valinnut elämäntyylini ja olen siihen tyytyväinen. Jos haluaa saada rahaa säästöön niin ainut keino on tienata enemmän kuin kuluttaa. Mielestäni on helpompi kuluttaa vähemmän kuin tienata enemmän. Tähän vaikuttaa jo Suomen verotus, sillä mitä enemmän tienaat niin sitä enemmän maksat veroja.

Työkaverilleni en jaksanut alkaa selittämään näistä asioista, sillä meillä on niin eri näkemys. Hänen mielestään pitää elää täysillä ja siihen tyyliin kuuluu että rahaa jää vain vähän säästöön. Itse pidän taas kohtuudesta joten tyydyin vain myötäilemään hänen ajatuksiaan. Jotenkin tällaisista keskusteluista jää sellainen kuva että itse tekisi oikein ja toinen henkilö elää jotenkin erheellisesti. Pitää kuitenkin muistaa että minä poikkean normista säästämisen suhteen joten ehkä minä teen väärin?

Oletko sinä keskustellut säästämisasioista työkaverisi kanssa?

38 kommenttia:

  1. Kyllähän noita keskusteluja tulee käytyä. Vaikeita ne vaan on, kun en halua/voi liian jyrkästi tuomita heidän elämäntapaansa, koska vaikka massat selvästi tulkitsevat väärin rahankäyttötapojensa ja onnellisuutensa välisen yhteyden, niin on yksittäistapauksia, joille kädestä suuhun on ihan järkevä tapa toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötäily on yleensä hyvä taktiikka. Missä tilanteessa ei mielestäsi ole järkevää säästää?

      Poista
    2. Säästäminenhän on sinänsä aina järkevää, mutta siitä huolimatta voi olla, että säästämättömyys ei aina ole ei-järkevää.

      Otetaan vaikka tilanne, jossa osayrittäjä tietää täysin varmasti, että häntä ei tulla koskaan irtisanomaan. Hän myös tietää kohtuullisella varmuudella, että hänen firmansa tulee tulevaisuudessakin tuottamaan kohtuullisesti. Hän myös nauttii työstään. Vaikka säästäminen toisi hänelle lisäturvaa, niin kyseessä ei noissa olosuhteissa ole niin iso asia, että hänen olisi välttämätöntä säästää. Firma kasvaa ja tuottaa, vaikka koko palkka menisikin elämiseen. Säästäminen vaatii aina joitakin uhrauksia, joten tässä tilanteessa on vaikea kenenkään ulkopuolisen mennä sanomaan, että säästäminen olisi sen uhrauksen arvoinen, koska kokonaisuutena hänen asiat ovat varsin hyvin ja uhrauksesta saatava hyöty olisi suhteellisen pieni.

      Poista
    3. Itse olen sitä mieltä että mikään ei ole ikinä varmaa, ja tähän epävarmuuteen säästäminen toisi lisäturvaa.

      Poista
    4. Onhan se niinkin.

      Toisaalta joillakin se epävarmuus on pienempää kuin toisilla. Tällöin voi olla, että epävarmuuden "vakuuttaminen" sijoittamalla ei ole yksilön arvion mukaan kannattavaa, koska epävarmuuden poistamisen hinta (kulutuksen lykkäys) koetaan liian kalliiksi suhteessa epävarmuuden pienentymisestä saatavaan hyötyyn.

      Ja taas toisaalta suurin osa ihmisistä arvioinee tuon kaupankäynnin yhtälön väärin tai muuten käyttää sitä tekosyynä säästämättömyydelle. Tästä huolimatta on se pieni osa ihmisistä, joille on ihan perusteltua olla säästämättä. Jos henkilö itse ajattelee kuuluvansa tähän ryhmään, niin minun voi ulkopuolisena olla vaikea väittää vastaakaan, ellen tunne hänen tilannettaan erittäin hyvin.

      Poista
    5. Näinhän se on että itse sitä parhaiten oman tilanteensa tietää.

      Poista
  2. Toi 'pitää elää täysillä ja se tarkoittaa että rahaa kuluu paljon' -tyyppinen ajattelu jaksaa aina yllättää. Toki voi elää täysillä ja kuluttaa paljon rahaa jos haluaa (ja on siihen varaa), mutta eiväthän nuo kaksi ole toisistaan riippuvaisia asioita. On monta tapaa elää täysillä ilman että rahaa pitää kuluttaa kauheasti. Se vaatii vaan ehkä vähän enemmän vaivannäköä ja mielikuvitusta.

    Hauskaa että kävit tuon keskustelun. Aika vähän näistä tulee juteltua töissä. Se koska pääsee eläkkeelle ja milloin veronpalautukset tulee lienee ainoat kohdat jolloin näistä 'saisi' jutella. Omat näkemykset tosiaan poikkeaa niin paljon valtavirrasta että joskus vähän vaikea löytää mitään yhtymäkohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tämä tapahtui viime viikolla kun meillä oli tilipäivä. Kysyin että mihin hän aikaa palkkansa käyttää. Hän oli sitä mieltä että elämykset=kallista.

      Heh, aikaistetusta eläkkeestä ja työtuntien vähentämisestä moni työkaveri on taas sitä mieltä että tämä tekisi ihmisestä jotenkin huonomman ja liian laiskan. Mutta se on sitten toinen kirjoituksen aihe =)

      Poista
  3. Anonyymi26.3.16

    Joo, joskus oli pomoni kanssa puhe mitä tekisin ylimääräisellä rahalla ja sanoin ettei minulla juuri nyt ole mitään erityistä, että varmaan sijoittaisin osakkeisiin. Olin siis tuolloin vielä tekemässä dippaa, joten melko nuori siis. Pomoni oli aivan pöyristynyt ja kysyi miksi edes käyn päivätöissä. Siis aivan kuin se että sijoittaa automaattisesti tarkoittaa rikasta tms... Työpaikallani, isossa teollisuusfirmassa, olen yrittänyt herättää keskustelua sijoittamisesta, kunnes luovutin. Kuvittelin, että insinöörit olisivat innostuneita sijoittamisesta, mutta ei siltä vaikuta.

    Kiitos hyvästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tämän muiston =)

      Poista
  4. Mietin, että jos olisit kuitenkin kertonut oman ideologiasi pääpiirteet työkaverillesi olisivat ne ehkä jääneet hänelle mieleen. Itse pohdiskelen useinkin kummallisuuksia, joita ihmiset kertovat minulle elämästään. Jossakin toisessa elämäntilanteessa voikin tulla ajankohtaiseksi ottaa neuvoista vaari. Myös sinun työkaverisi saattaisi jossain kohtaa herätä ajattelemaan talouttaan uudelta kantilta, jos hän on jostain kuullut, että näin voi ylipäätänsä tehdä. Ehkä meidän ei pitäisi pelätä niin paljoa kertoa sijoittamisesta, koska vaikenemalla tuemme sitä ajatusta, että kukaan ei oikeasti pysty säästämään ja sijoittamaan. Että kaiken rahan tuhlaaminen on normaalia ja niin kaikki tekevät. Toki omasta taloudesta kertominen on hankalaa ja kateuden riski on suuri....

    Hyvä kirjoitus!

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas
    http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Silloin kuin muutama vuosi sitten aloitin tuolla työpaikalla niin juttelin muutamalle henkilölle kiinnostuksestani jäädä eläkkeelle aiemmin kuin virallinen eläkeikä. Kerroin myös suunnitelmistani kuinka aion päästä tähän. Tuloksena oli vain naurua, epäuskoisuutta ja tyhmiä vitsejä jotenka siihen jäi sen asian kertominen =D

      On aika vaikeaa nimittäin saada vakuutettua ihmiset että tällainen on mahdollista jos näkee vaivaa, koska koko ajatus on niin utopistinen.

      Poista
  5. Olen keskustellut säästämisestä, sijoittamisesta ja taloudenpidosta työkavereiden kanssa vuosien varrella useaan otteeseen.

    Yleiskuva heijastelee suomalaisten sijoittajaprofiilia. Eli muutama työkaveri on kiinostunut osakesijoittamisesta ja näiden kanssa jutellaan ihan viikottain eri osakkeista, indekseistä jne. Loput eli käytännössä 90% työkavereistani ei ole sitten kiinnostuneita asiasta ollenkaan. Uskoisin että näistäkin useampi säästää ja sijoitta jossain muodossa, mutta asiasta ei ole Suomessa tapana puhua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on yksi työkaveri jonka kanssa juttelen viikoittain osakkeista. Olemme kuitenkin hänen kanssaan eri persoonia siinä mielessä että hän yrittää kartuttaa omaisuttaan ostamalla kasvuosakkeita ja minä tähtään osinkotulojen lisäämiseen.

      Poista
  6. My Road to Half a Million26.3.16

    Jokainen elää miten haluaa. Itse en oikein pidä työkaverisi elämäntyylistä, koska minusta on erittäin stressaavaa elää kädestä suuhun. Pahin asia mihin voit herätä on, että olet 40v, asut vuokralla ja nettovarallisuus on 0€. Työkaverisi on jumissa oranvanpyörässä hamaan eläkeikään asti ja poliitikkojen määräämien eläkkeiden varassa. Huh huh! Itse pidän elämästä, jossa ensimmäiset 10v nuoruudestasi säästät ja tienaat hulluna, jonka jälkeen rahaa on niin paljon, että voit alkaa hidastamaan työtahtia huomattavasti in your 30s. Korkoa korolle on se, mikä tuon mahdollistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, itse olisin voinut aloittaa vielä aiemmin, mutta kaipa se 25-vuotiaanakin oli ihan riittästi. Ehkä sitä työtahtia jaksaa hidastaa sitten 35-vuotiaana. katsotaan nyt =)

      Poista
    2. Kyse onkin siitä, että jonkun pitäisi kertoa parikymppisille työelämäänsä aloittaville tästä! Mielellään jo koulussa. Mutta ehkä tämä on sitten sellainen salaisuus, jota halutaan varjella, ettei kulutus vaan laske.

      Poista
    3. Voisihan sitä kertoa, mutta kuinka moni näitä neuvoja sitten noudattaisi loppupeleissä?

      Poista
  7. Aika vähän oikeastaan on tullut keskusteltua säästämisestä työkavereiden kanssa, parin muun ystäväni kanssa sentään kuitenkin. Mutta olen jaellut blogiani aika avoimesti tutuilleni, ja tiedän ainakin jonkun työkaverinkin sitä lukevan. Tuota samaa myötäilyä mullakin silti vähän on, töissä kuuntelen vaan usein hiljaa, kun itseäni suurempituloisilla (mutta kuitenkin aika pienituloisilla) on rahat loppu ennen seuraavaa palkkaa, enkä ala päsmäröimään, että kannattaisko säästää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei siitä varmasti olisi paljoakaan hyötyä alkaa toisten tapoja moittimaan. Siinä vain pahoittaa toisen mielen.

      Poista
  8. Yllättävän monella tuntuu olevan sellainen asenne, että onnellisuus tulee siitä, kun tuhlaa kaiken rahan mitä tienaa (ja hieman yli) "elämyksiin" ja "luksukseen". Työpaikalla tuntuu, että nuorilla kavereilla tärkein asia on ostaa Audi tai Bemari työpaikan saamisen jälkeen.

    Töissä ei juuri kukaan tunnu olevan hirveän kiinnostunut sijoittamisesta, vaikka muuten fiksua väkeä pääosin onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tavaran uutuudenviehätys on kuitenkin vain lyhytaikainen, sitten se onkin jo peruskauraa ja tylsää...

      Poista
  9. Muutamien keskustelujen perusteella on jäänyt se tunne, etteivät fiksut ja koulutetut työkaverini tunne lainkaan ilmiötä nimeltä osakesäästäminen. Jos jotain hajua on, jaksetaan ajatella vain arvonnousua ja voitollisia myyntejä. Osinko-sanan ympärillä on epämääräinen ahneuden ja veronkierron verho.

    Lisäksi vähän huvittavaakin on, että minulta on pari kertaa kysytty kuumaa sijoitusvinkkiä, kun kerran olen ilmaissut jonkin verran osakkeita omistavani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut varsinkin vanhempien ihmisten olevan sitä mieltä että osingot on kaiken pahan alku ja ne ovat pois työntekijöiden selkänahasta :D

      Poista
    2. Anonyymi27.3.16

      On hyvin vaikeaa arvioida keskustelujen perusteella, ketkä harrastavat osakesijoittamista ja ketkä ei. Suuri osa osakesijoittajista ei ikinä mainitsekaan sitä, että he ylipäänsä sijoittavat osakkeisiin. Ei edes lähimmille tuttaville ja sukulaisille. Päinvastoin, tällaisissa keskusteluissa he antavat täysin eri kuvan itsestään. Ja joskus eniten osakkeista puhuva ei edes omista osakkeita.

      Jotkut voivat jopa valitella velkojaan ja rahaongelmiaan muiden joukossa, vaikka olisivat täysin velattomia ja varallisuutta olisi vaikka kuinka paljon... Toiset taas ovat täysin hiljaa, kun raha-asioista puhutaan ja väistävät kaikki utelut.

      Eikä kaikkia ylipäätään kiinnosta keskustella raha-asioista, koska se on elämässä toisarvoista. Asioilla, mitä rahalla saa on merkitystä, mutta raha on käyttämättömänä yhdentekevää. Rahahan on vain bittejä tietokoneessa, ei mitään sen kummempaa. Raha ei tuota onnea, vaan ne asiat mitä rahalla saa, jos aina nekään

      Poista
    3. Hyviä ajatuksia, mutta mielestäni raha itsessään voi tuottaa jollekin onnea. Mieti jos jollain on tilillä paljon rahaa. Hänellä ei ole huolta rahasta=rahan suhteen onnellinen tilanne. Toki voi mennä myös toisinpäin että ylimääräinen raha tuo epäonnea.

      Poista
    4. Itse aistin kyllä keskustelussa ainakin itseni ikäisistä, onko heillä osakkeita / sijoituksia. Yleensä ne tulevat epäsuorina ilmauksina esim. osakevälittäjien hintojen tietämyksenä tai puhumisena indeksirahastoista hyvänä vaihtoehtona aktiivisille rahastoille tms.

      Totta on, ettei osa osaa puhua omista rahoistaan (kun niitä on) lainkaan, mikä on minusta valitettavaa, varsinkin jos taustalla on kateus tai kadehdittavaksi tulon pelko. Itse mielelläni sanon, että en ole mikään pohatta enkä sellaiseksi tulossa, mutta pyrin jollain tavalla turvaamaan talouteni.

      Raha ei tuo onnea, eikä välttämättä sekään, mikä rahalla saa. En halua onnea. Haluan rah... no vitsi vitsinä. En hae sijoitussäästämisellä onnea, vaan taloudellista pohjaa kestää mahdollisia takaiskuja elämässä, ja tietenkin moneen pakolliseen/vapaaehtoiseen hankintaan.

      Lisäksi tämä on kiinnostava harrastus, ei voi muuta sanoa.

      Poista
    5. Kyllä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää =)

      Poista
  10. Rahasta järkevä puhuminen on melko tabu monelle. On hyväksyttävää puhua pitkään siitä miten rahat on loppu, kaikki on kallista ja elämä huonoa kun ei ole rahaa. Tämä on paljon hyväksyttävämpää kuin puhua säästämisestä, saati sitten sijoittamisesta! Jokaisen käsitys ja kokemus rahasta on niin erilainen, että sen vuoksi se aiheuttaa niin paljon tunnereaktiota ja siksi tekee aiheesta hyvin hankalan puheenaiheen.

    Muutaman työkaverin sijoittamisesta puhuin, mutta sitten jouduin keskusteluun jossa kollega ottaa sijoitukseni puheeksi asiakkaiden kuullet jotka eivät ole kovin varakkaista perheistä. Tämän jälkeen vähän varovaisemmin keskustellut sijoittamisesta ihmisten kanssa.

    AMK-opinnoissa kävimme eläkekeskustelua ja kerroin aloittaneeni jo eläkesäästämisen, mutta kukaan ei ottanut sitä tosissaan vaan nauroivat " Tuttava aloitti kans nuorena ja aina joutui ottamaan kun tarvitsi rahaa ja eläkkeelle jäädessä oli 200€ säästössä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, 200€ ei pitkälle pötkitä :D

      Poista
  11. Rahasta, palkasta ja omasta taloudesta puhuminen onnistuu luontevasti joidenkin kanssa, mutta monet eivät niistä kykene objektiivisesti juttelemaan, kun eivät itse ole asioita rationaalisesti miettineet. Omaa taloutta ohjaa tunne, ei järki. Joidenkin kanssa keskustellessa saattaa myös yllättyä positiivisesti, että hei, tuo kaverihan on sentään miettinyt joitakin keinoja huolehtia raha-asioistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut eivät pysty juttelemaan rahasta edes vanhempiensa kanssa, koska se voi olla tabu vanhemmille ihmisille.

      Poista
  12. Suurimman osan kanssa ei voi keskustella säästämisestä tai sijoittamisesta. Parempi olla myös itse varaton. Aika pian huomaa millä linjoilla toinen on näiden asioiden kanssa ja silloin vain oma turpa rullalle, kun eivät olosuhteet ole otolliset.

    Joskus harvoin keskusteluissa jollain syttyy lamppu ja hän alkaa oikeasti miettimään, että olisikohan joku vaihtoehto tälle kädestä suuhun tyylille. Ne ovat kyllä hienoja hetkiä ja saattavat vaikuttaa pysyvästi toisen elämään ja pelkästään positiivisella tavalla.

    t. viimeaikoina työpaikasta poistunut ja sen myötä aiheesta työkavereiden kanssa keskustellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saitko järkevää keskustelua aikaan entisten työkavereidesi kanssa?

      Poista
  13. Itse pidän blogiani anonyymisti ja ystävillekään en kerro tarkkoja säästösummia. Mies tietää suunnilleen paljonko minulla on rahaa ja lainaa. Kyllä tietyissä piireissä jutellaan myös sijoituksista, mutta euromääriä ei kukaan ole avannut auki. Muutamat kyllä kertovat, että kohta heillä on säästössä esim. koko asunnon ostohinta eikä lainaa tarvitsekaan enää ottaa. Näillä henkilöillä on kyllä hyvät tulot eivätkä suinkaan pihistele kaikesta. Asuvat kyllä edullisesti jne.

    Läheisimpien työkaverien kanssa kyllä jutellaan palkastakin, mutta lähinnä aihepiiri rajoittuu siihen, kuinka paljon siitä kuluu kampaajalle ym..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm kyllä siinä aika hyvät tulot pitää olla jos voi maksaa käteisellä koko asunnon ostohinnan =) Jos miettii että ostaisi 100k asunnon ja säästäisi 1,5k kuussa niin silti menisi vielä 5 ja puolivuotta että olisi rahaa asuntoon.

      Poista
  14. Anonyymi8.4.17

    "Jotenkin tällaisista keskusteluista jää sellainen kuva että itse tekisi oikein ja toinen henkilö elää jotenkin erheellisesti. Pitää kuitenkin muistaa että minä poikkean normista säästämisen suhteen joten ehkä minä teen väärin?
    "

    Jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee ja ihan turha ajatella kuka tekee väärin ja kuka oikein. Loppujen lopuksi ihmiset piittaavat todellakin vain itsestään ja teitpä miten väärin hyvänsä (jos joku universaali puhdas totuus olisi olemassa) voi itselleen leipoa aina vaihtoehtoisen totuuden tai semmoisen oikeutuksen, joka tuntuu kivalta ja oikeuttaa esimerkiksi toisesta tuntuvan taloudellisen itsemurhan ostamalla premium auton rahoituksella 0€ säästöillä.

    Tämä sama asia tosin koskettaa jokaista elämän osa-aluetta aina lapsen kasvatuksesta, asuinpaikan valintaan. Jokaisessa asiassa kilpaillaan kuka teki "parhaimman" valinnan ja eli parhaimman elämän. Varsinkin jos valintasi sattuu olemaan oikeasti poikkeuksellisen fiksu on yleensä turha odottaa mitään rakentavaa kommenttia / ihailua muilta.

    Monella täysillä eläjällä kyse on varmaankin enemmän siitä, että he eivät tiedä vaihtoehtojen olevan olemassa. Oravanpyörä kuitenkin jatkuu vaikka säästäisi 80% tuloistaan ilman sijoittamista ja tuohon sijoittamiseen vaaditaan kuitenkin tietotaitoa ja riskinottokykyä. Vaikka esimerkiksi indeksisijoittaminen on helppoa ja tuottavaa moni rahojansa sinne laittava haluaa kuitenkin ymmärtää miten homma toimii.

    Mutta olen samaa mieltä kanssasi. Varovaisella keskutelulla yleensä huomaa onko keskustelukumppani omistusasunto-velkaauto-tilitulimeni-liesituulettimenallaröökiä leirissä vai jossain muussa.

    Pointti oli kumminkin:

    Paremmuuden tunnetta taikka oikein/väärin tästä aihepiiristä ei kannata kuitenkaan kokea. Toisaalta nuo palkkansa tuhlaajat meidänkin osinkomme maksavat kuluttamalla usein yli omien varojensa. Sääli sinänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se on hauskaa miettiä miten toiset tekevät asioita ja sitten verrata sitä omaan toimintaani.

      Poista