23.4.2016

Pitäisikö vanhempien tukea rahallisesti aikuisia lapsiaan?

Mielestäni on kiinnostavaa miten erilaisista lähtökohdista ihmiset lähtevät liikkeelle. Oli kyseessä sitten perhetausta tai varallisuus. Jotkut sijoitusbloggarit ovat ihan avoimesti kertoneetkin että he ovat saaneet sijoitustensa pesämunan vanhemmilta vielä heidän eläessään, tai sitten perintönä. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa tai hävettävää että vanhemmat tukevat lastaan, oli tämä sitten 20 tai 40-vuotias.

Esimerkkinä voisin mainita kolmekymppisen ystäväni, jonka vanhemmat ostivat hänelle uuden kerrostalokaksion pk seudulta. Toki siitä joutui maksamaan lahjaveroa, mutta yhtä kaikki, asunto maksoi paljon vähemmän kuin jos sen olisi ostanut itse. Harva lapsi olisi varmaankaan kieltäytynyt tällaisesta lahjasta.

Jos asiaa miettii järkevästi niin tämähän on vain varallisuuden siirtämistä eteenpäin ennen vääjämätöntä. Varsinkin jos vanhemmilla on ylimääräistä ja he kokevat ettei heillä ole tarpeeksi käyttöä rahoille niin heille voi varmasti tuoda paljon enemmän iloa antaa se heidän lapsillensa ja nähdä että raha menee oikeasti tarpeeseen.

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen jo hiukan miettinyt miten suhtautuisin heidän mahdolliseen tukemiseensa aikuisiällä. Voisin antaa rahaa esimerkiksi asunnon käsirahaan että he pääsisivät kiinni omistusasumiseen mahdollisimman aikaisin. Toki tuo edellyttää että olen itse jo sellaisessa tilanteessa ettei oma säästämiseni vaarannu liikaa. En kuitenkaan haluaisi välttämättä antaa mitään säännöllistä kuukausirahaa jos he asuvat jo omillaan. Tämä voisi totuttaa lasta liikaa siihen että raha kasvaa puussa.

Itse sain vanhemmiltani 2500€ arvosta pankin rahastoja kun muutin pois kotoa mutta myin rahastot ja käytin ne vuokraan ja huonekaluihin. Sain myös pari vuotta sitten 2500€ ensimmäistä  omistusasuntoani varten, ja tämä tulikin tarpeeseen sillä en ollut vielä säästänyt tarpeeksi käsirahaa. Tämän lisäksi en muista vanhempieni antaneen minulle koskaan rahallista tukea elämiseen.

Olisinko halunnut että he olisivat tarjonneet rahaa? Kyllä ja ei. Toisaalta olen myös aina pärjännyt hyvin itsenäisesti, eikä ole ollut niin tiukkaa tilannetta etten itse olisi jostain aina rahaa taikonut. Toisaalta taas en olisi kieltäytynytkään jos vanhempani olisivat rahaa joskus itse tarjonneet.

Millä tavalla vanhempasi ovat tukeneet sinua rahallisesti, ja pitäisikö sinun mielestäsi vanhempien tukea rahallisesti aikuisia lapsiaan?

27 kommenttia:

  1. Opiskeluaikana äiti sujautti joskus satasen taskuun. Muuten olen pärjännyt omillani.

    Isäukko on aina ollut todella tarkka rahoistaan. Edelleenkin jos teemme jotain yhdessä, hän on tarkka siitä, että kaikki kulut tasataan pennilleen oikein. Joka toinen reissu hänen autolla ja joka toinen minun. Kerran vaimo tarvitsi autoa ja piti mennä kaksi kertaa peräkkäin hänen autollaan; huomasin että tykkäsi heti kyttyrää. Välillä käynyt mielessä että saisi kyllä vähän suurpiirteisempi olla ja ainakin itse aion jeesata tytärtäni ihan eri tavalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onpas isäukkosi pihi. Toisaalta tuon takia olet tiedostanut että aiot tukea omaa lastasi eri tavalla.

      Poista
    2. Anonyymi24.4.16

      Meillä on sama linja kotona.

      Isä on hyvin usein myös ilmoittanut, että "Sitten kun hän puskee horsmaa", niin saamme hänen rahojaan. Eipä siinä mitään, tuskinpä hänellä juuri mitään on. Mutta joinain hetkinä kieltämättä hymy kiristyy kun kuulee miten kavereille on ostettu asunto tai maksettu Aasian reissu/asunnon käsiraha.

      Ei siinä mitään, hyvinhän tässä pärjää. Mutta kieltämättä en kyseisiltä kavereilta jaksa ottaa vastaan "Kyllä säkin saat, sun vaan pitää olla säästäväisempi"-neuvoja. Tehopyhyys, ah..

      Sitten jos/kun lapsia syntyy ajattelin kerätä heille varantoja ETF:iin tai Selingsonin passiiviseen salkkuun. Tms. Jos raha tilanne on hyvä, niin miksei voisi auttaa asunnonhankinta vaiheessa.

      Poista
    3. Jeps, on niin montaa erilaista tilannetta. Toiset saa rahaa pyytämättä ja toiset eivät pyytämälläkään =)

      Poista
  2. Anonyymi23.4.16

    Omat vanhempani tukivat minua opiskeluaikana jolloin tarvitsin rahaa ruokaan ja polttoaineeseen että pääsisin kuljettua yliopistolle. Kela tasa-arvoisena laitoksena muistaakseni tuki minua n. 30 eurolla kuussa. No nykyään 28-vuotiaana ja ulkomailla asuvana tuen eläkeikää lähestyviä vanhempiani rahallisesti ja välillä hommaan heille lentoliput tänne Amerikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma, pidä hauskaa ameriikassa =)

      Poista
  3. Vanhempien olisi pitänyt tietenkin tukea minua antamalla mahdollisimman paljon rahaa pääomaksi. Ei vaneskaan. Olen saanut vanhemmilta opiskeluaikana rahaa ruokaan ja rahaa junamatkoihin kotiin. Jos olen tarvinnut, olen voinnut lainata tonnin tai kaksi, ne olen kyllä kiltisti maksanut takaisin. Mutta mitä minusta vanhempien pitäisi antaa lapsilleen on tietoa yrittäjyydestä ja uskoa että voi tehdä juuri sen mitä haluaa. Lisäksi pieni sijoitusmaailmanoppien opetus ei olisi kenellekään pahitteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma voi olla ainakin etteivät vanhemmat omaa tietoa mitä sijoittaminen vaatii. Omat vanhempani osaavat juuri ostaa kivijalkapankin kalliita rahastoja virkailijoiden kautta.

      Poista
  4. Hauskaa että kirjoitit tästä. Rahan antaminen aikuisille lapsille kun on Suomessa aika herkkä aihe ;)

    Yksi mihin olen törmännyt monien puheissa, että jos auttaa aikuisia lapsia taloudellisesti niin lapset varmasti laiskistuvat ja lopettavat työt kokonaan. En tiedä onko asiasta mitään tutkimukset, mutta empiiriset havaintoni todistavat päinvastaista. Ne tutut joiden tiedän saaneen vanhemmiltaan taloudellisesta tukea (osa ihan mittavaakin) ovat käytännössä poikkeuksetta myös todella kunnianhimoisia ja kovia tekemään töitä.

    Veikkaisin siis, että kodin asenteet rahaa ja työntekoa kohtaan on se mikä ratkaisee. Ja jos tuota vie pidemmälle, niin ne perheet missä vanhemmilla on mahdollisuus tukea taloudellisesti aikuisia lapsiaan, on varmaan niitä perheitä missä vanhemmat ovat tienanneet hyvin eli todennäköisesti tehneet paljon töitä. Asenteet siirtyvät jopa sitkeämmin kuin raha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan se näinkin. Tuo esimerkkini kaveri taas käyttää rahansa vaatteiden ja elektroniikan shoppailuun sillä asumiskulut ovat niin minimaaliset =D

      Poista
  5. My Road to Half a Million24.4.16

    Äitini päätti säästää minulle lapsilisät nimiini. Sieltä sain n. 20k €. Lisäksi vanhempani maksoivat melkein kaikki kuluni valmistumiseeni asti. Karkeasti tästä tuli vielä lisäksi n. 65k €. Vaikka sain rahallisesti todella paljon vanhemmiltani, niin minusta ei tullut rahan suhteen hulttiota. Päinvastoin. Taloudellisesti olen paljon paremmassa asemassa kuin vanhempani ja kiitos tästä kuuluu käytännössä täysin äidilleni.

    Sanoisin, että vanhempien rahallinen tukeminen on hyväksyttävää niin kauan kunhan raha menee järkevään käyttöön ja se ei ole pääasiallinen tulonlähteesi. Tekisin itsekin näin jos minulla olisi aikuisia lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vaikuttaa ihan järkevältä että säästää lapsilisät. Mutta mitä sitten jos lapsi päättääkin hassata kaiken biletykseen heti kun täyttää 18-vuotta? Mutta toisaalta jos rahat on säästetty lapsen tilille niin eikö lapsella ole sitten oikeus käyttää rahat mihin huvittaa.

      Poista
  6. Itse en ole omilta vanhemmiltani saanut taloudellista apua aikuisena, enkä ole sitä odottanutkaan. Ainoastaan silloin, kun ovat siskoani (hänen pyynnöstään) auttaneet, ovat antaneet minulle saman summan. Minusta sekin on tuntunut kiusalliselta. Itse olen tosin tyyppiä, joka haluaa pärjätä omillaan.
    Toisaalta jos ajattelen omia lapsiani, jotka tällä hetkellä ovat 6-ja 7-vuotiaita, en näkisi miksen auttaisi heitä heidän muuttaessaan pois sitten aikanaan. Tällä hetkellä säästän heille, jotta heillä olisi pesämunat tulevaisuudessa, mutta sen lisäksi voin hyvin kuvitella auttavani taloudellisesti -tiettyyn pisteeseen saakka. Tällä tarkoitan, että voisin ostaa isompia asioita heille silloin tällöin, mutten ryhtyisi "kuukausilahjoittajaksi" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen tuon kannalla että ei anna säännöllisesti rahaa, vaan esim autoon yms.

      Poista
  7. Olen saanut pientä jeesiä opiskeluaikana ja valmistumislahjaksi sain muistaakseni 2000 euroa. Se oli iso taloudellinen satsaus vanhemmiltani (tai no tiedän, että mutsin tuloista ne ovat) koska heillä oma talous on päin peetä.. Tai no ei ehkä näin rajusti voi ilmaista, mutta näihin piireihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmistuvalle opiskelijalle tuo tuli varmasi tarpeeseen sillä ei tiedä saako välttämättä heti edes töitä.

      Poista
  8. Satuin paljastamaan jotain tästä aiheesta omassa blogissani hiljakkoin, mutta en muistaakseni ihan tyhjentävästi.

    Yksi pointti on verotuksellinen. Vanhempi voi antaa alle 4000 euroa kolmen vuoden sisällä ilman lahjaveroa, jos niin haluaa, joten tässä raha säilyy paremmin suvun hallussa, kuin perintöverolle altistettuna. Pienen mittakaavan verosuunnittelu on siis mahdollista ja laillista, vaikka suurpääoman käyttämät keinot ovatkin ulottumattomissa.

    Periaatteessa tällainen on aina vanhempien tahdon varassa, eikä se että heillä olisi varaa, velvoita heitä mihinkään omien rahojensa suhteen. Aikuisten lasten ei siis oikein kuulu pyytää mitään rahallista apua vanhemmiltaan, muuten kuin äärimmäisessä hädässä. (Tai ehkä jollekin varsinaiselle miljonäärivanhemmalle olisikin asiallsita ehdottaa jotain taloudellista järjestelyä vähän vähäisemmässäkin hädässä...)

    Ehkä suurin osa maailman aikuisista lapsista silti ottaisi vastaan rahan, jos perusteluna on, että "kun tämän kerran voi antaa tällä tavalla verottomana, ja kun olette nyt asuntovellisia tms. ja meille on kertynyt jne."

    Mutta ihmisten taloudelliset lähtökohdat ovat tässä niin erilaiset, että tämä oikeastaan itse kirjoittaessani alkaa tuntua lähes epäreilulta aiheelta, kun monilla ei ole tähän mahdollisuutta tavalla eikä toisella. Arvokkaimmat asiat, joita vanhemmat voivat antaa, ovat kuitenkin (ilman hurskasteluakin) riippumattomia siitä, onko ylimääräistä valuuttaa. (No, tulipahan ajateltua ja kirjoittettua samaan aikaan....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hyvä ettei joka lahjasta tarvitse maksaa veroa. Kyllä tuo 3999€/joka kolmas vuosi riittää esim lapsilisien säästöön.

      Poista
  9. Kutkuttavasta aiheesta bloggasit. Jälkikasvun avittaminen on tosi yleistä, mutta aika hiljaa siitä ollaan kuitenkin. Suomessa on vallalla vahva itse pärjäämisen kulttuuri.

    Itsekin olen pieniä summia saanut vanhemmiltani opiskeluaikoina ja sain asua heidän omistamassaan asunnossa, mikä tietty oli aika iso etu.

    Todennäköisesti tulen myös itsekin auttamaan omaa jälkikasvua kun se tulee ajankohtaiseksi. Ehkä juuri siksi kun muutkin niin tekevät. Riippuen tietty siitä miten hyvin tämä sijoitusprojekti onnistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on kyllä aika hyvä etu että lapsi voi asua vanhempien omistamassa asunnossa. Heh, ei taida ihan sijoituksista olla kiinni pystyykö jälkikasvua hiukan avittamaan :)

      Poista
  10. Sinitiainen28.4.16

    Mielenkiintoinen kysymys! Ei, vanhempien ei välttämättä pidä antaa rahaa aikuisille lapsilleen. Se ei ole vanhemman velvollisuus. Mutta jos vanhemmilla on ylimääräistä ja he haluavat tukea jälkikasvuaan, niin kaikin mokomin. Olen itsekin tällainen kermaperselapsi, opiskeluaikana sain pienen summan kuukausittain ja tämän lisäksi vanhemmat tukivat isommissa hankinnoissa. Myös nyt työelämässä saan satunnaista apua, kuten hääkustannuksiin ja mökin remonttikuluihin. Välillä poden huonoa omaatuntoa, sillä periaatteessa pidän järjestelyä epäoikeudenmukaisena kaikkia niitä kohtaan, jolla ei ole yhtä hyvin toimeentulevia tai anteliaita vanhempia. Toisaalta en ole kieltäytynyt vastaanottamasta rahaa kun sitä on minulle tyrkytetty, sillä tajuan veroedun ja tiedän ettei se ole vanhemmiltani pois. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tavallista tällainen aikuisten lasten taloudellinen tukeminen on. Itse olen pyrkinyt pitämään raha-avun salassa, sillä ymmärrän että se saattaa aiheuttaa kateutta ja pahaa mieltä niissä, jotka eivät saa vastaavaa tukea. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, on masentava totuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa että joku saa rahaa ja joku ei. Eihän maailma muutenkaan voi olla aina täysin tasavertainen.

      Poista
    2. Sinitiainen29.4.16

      Olen ehkä idealisti, mutta minusta se on väärin. Haluaisin elää tasavertaisessa maailmassa, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet ja lähtökohdat. Pidän erittäin tärkeänä laadukasta peruskoulua ja yleistä, ilmaista terveydenhuoltoa, sillä näihin panostamalla voidaan tasata eri perheiden välisiä eroja. Ideaalimaailmassani menestyisivät ne, jotka ovat aidosti lahjakkaita ja ahkeria, eivätkä ne, joiden vanhemmat ovat tehneet fiksuja valintoja lastensa puolesta ja avanneet heille ovia rahan avulla.

      Harmi kyllä emme elä ideaalimaailmassani, vaikka äänestänkin sitä ajavia puolueita. Olenko tekopyhä, kun itsekin aion yrittää tehdä fiksuja valintoja lasteni puolesta ja rahalla antaa heille niin paljon mahdollisuuksia kuin voin?

      Poista
    3. @Sinitiainen: Ei ole tekopyhää tukea omia lapsiaan, koska maailma ei ole nollasummapeliä. Se että haluaa lastensa voivan hyvin/menestyvän, ei ole välttämättä keltään muulta pois. Toki on hienoa jos haluaa jakaa sitä hyvinvointia muillekin.

      Ymmärtääkseni kun puhutaan siitä että varallisuus, koulutus ja hyvinvointi periytyvät, niin kyse ei ole suinkaan puhtaasti rahasta ja aineellisista resursseista vaan myös hyvin pitkälti sosiaalisesta pääomasta. Tästä päästäänkin pieneen kärjistykseen: Jos ei siis halua antaa taloudellista pääomaa lapsilleen koska se olisi epäreilua, niin pitääkö silloin jättää sosiaalinenkin pääoma jakamatta? Ja kuka tästä hyötyisi?

      Poista
  11. Olen vasta viimeistellyt toisen asteen koulutuksen asuen vanhempieni luona. Rahaa en siis ole hirveästi elämiseen tarvinnut, koska vanhemmat kustantavat asumisen ja ostavat syötävät. Olen kuitenkin alkanut ottamaan enemmän vastuuta omista menoistani, esimerkiksi lukiokirjat ja muut opiskelukulut maksoin lukion alussa osittain itse ja abivuonna kokonaan. Jos en olisi ollut onnekas ja saanut kesätöitä (rahaa) menneinä kesinä, en usko että olisin joutunut lukiota silti lopettamaan rahanpuutteen takia, vaan vanhempani olisivat kustantaneet kaiken tarvittavan.

    Kun siirryn korkeakouluun opiskelemaan, en odota merkittävää taloudellista tukea vanhemmiltani. Luulen, että he eivät sitä itse automaattisesti tarjoa, ellei minulla ala menemään erityisen heikosti ja tuon sen ilmi. Uskon kuitenkin, että jos todellinen tarve syntyisi, voisin saada heiltä vähintäänkin lainaa. Vanhempani käyttävät rahansa harkitusti, vaikka varsinkin isäni tulot ovat mielestäni yllättävän korkeat. Esimerkiksi opintotukea hakiessani luulin oikeasti olevani oikeutettu siihen, mutta Kelan kirjeestä kävi ilmi, että jo isäni tulot ylittävät reilusti vanhempien tulorajan. Tämä ei silti näy omassa taskussani millään tavalla.

    Mielestäni lapsien tukemisessa taloudellisesti ja avun vastaanottamisessa ei ole mitään väärää. Jos vanhempien taloudellinen tilanne sen sallii ja lapsella on tuen tarvetta, niin ehdottomasti! Jos vanhemmat kustantavat lapsen elämää paljonkin, on heidän hyvä huomata opettaa lasta siihen, että jossain vaiheessa sitä rahaa pitää alkaa hankkimaan itse. Vanhempien kukkarosta eläminen kun ei ainakaan keskimääräisessä perheessä onnistu loputtomiin asti. Monelle se on itsestäänselvyys, mutta parempi pelata varman päälle kuin pudottaa lastaan kylmään maailmaan varoittamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosin joillakin se saattaa mennä jopa niin että vanhemmmat tukevat ensin kuukausittain ja sitten kun aika jättää niin jääkin iso potti lapselle.

      Poista