27.8.2016

Paljastin äidilleni omaisuuteni arvon - kuinka hän reagoi?

Rahasta puhuminen on vaikeaa monelle suomalaiselle. Harva haluaa raha-asioistaan puhua mutta minä teinkin juuri näin. Tai ainakin yritin...

Soittelimme äitini kanssa ja juttelimme niitä näitä. Sitten sainkin päähäni että haluan testata ihan vain tieteellisen tutkimuksen vuoksi että miten hän reagoisi, jos kertoisin paljon omaisuuteni arvo on nykypäivänä. Hänen vastauksensa olikin aika yllättävä!

Mielestäni olisi hyvä välillä jutella perheen kanssa rahasta kuten mistä tahansa muustakin aiheesta. Tätä ohjenuoraa miettien mainitsin äidilleni ohimennen omaisuuteni arvon. Keskustelu eteni tällä tavalla: "Aattelin että voitais välillä jutella rahasta kun siitä ei ole ikinä tullut puhuttua. Mulla on muuten omaisuuden arvo nyt lähes satatonnia."

Äitini oli ensimmäisenä aika järkyttynyt. Hän luuli ensin että kaikki rahat olisivat siististi pankkitilillä ja ihmetteli mitä niillä kaikilla tekisin. Kun kerroin että rahat ovat osittain asunnossa ja sijoituksissa niin hän vähän rauhoittui. Seuraavaksi hän sanoikin että minun pitäisi käyttää enemmän rahaa nauttiakseni elämästä, liiallinen säästäminen ei ole hyväksi.

Sitten hän alkoi saarnaamaan siitä että jos alan säästämään liikaa rahaa niin tyttöystäväni ottaa ja jättää :P Minun kannattaa kuulemma ostaa paljon lahjoja että hän pysyisi tyytyväisenä. Enpä olisi tällaista reagointia häneltä odottanut. Mutta toisaalta mitä sitten odotinkaan että hän sanoisi...

Ehkä odotin että hän olisi ollut ylpeämpi saavutuksestani ja sanonut vaikka näin: "Hieno juttu, hyvä saavutus näin lyhyessä ajassa". Toisaalta kaikille omaisuuden kerääminen ei ole tärkeää ja joidenkin mielestä jopa täysin turhaa. Ehkä äitini mielestä raha on tehty käytettäväksi.

Miten sinä keskustelet vanhempiesi kanssa raha-asioistasi?


53 kommenttia:

  1. Ne äitit, ne äitit :)

    Isälle olen muutaman kerran maininnut salkkuni arvon, joka on siis vielä kovin, kovin pieni. Isälle rahastosijoittaminen oli tuttua jo ennen kuin itse aloitin, mutta hänen rahastosijoituksensa ovat valitettavasti pankin aktiivisissa rahastoissa. En usko hänen juuri perehtyneen passiivisiin rahastoihin tai ETF:iin, puhumattakaan suorista osakesijoituksista.

    Äitille taasen en ole kuin sivulauseessa maininnut, että pyrin laittamaan kaiken ylimääräisen sijoituksiin, jotta voisin siirtyä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää. Äitille sijoittaminen on vähintään yhtä käsittämätön ilmiö kuin internet, ydinfysiikka ja aivokirurgia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isälläni taitaa olla kanssa noita pankin aktiivisia rahastoja. Kerran yritin sanoa että niissä on isot kulut mutta hänelle se ei ollut ongelma koska ne olivat plussalla =D

      Poista
  2. Vanhempamme kuuluvat siihen sodanjälkeiseen sukupalveen, jolle vaatimattomuus on suurin hyve ja se näkyy kasvatuksessa. Nykyään vanhemmat ovat onneksi ylpeitä lapsistaan. Vanhempieni mielestä vain kunniallinen työ pienellä palkalla on arvostettavaa. Anoppi on vielä pahempi omia lapsiaan kohtaan - aina kun joku vähänkin yrittää tai edes suunnittelee jotain se lyttää välittömästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole ikinä tätä ymmärtäny. Raha on rahaa, ei se erota onko sitä hankittu osakkeilla vai it-hommilla =)

      Poista
  3. No ei kovinkaan yllättävä reagointi.

    Itse olen kertonut myös vanhemmilleni ja parille kaverille sijoitusomaisuuteni arvon (150+ Keuroa). Vanhemmat ovat tienneet tästä pitkin matkaa, joten mitään kummempaa reaktiota tämä ei ole herättänyt, muutoin kuin tsemppaavia kommentteja.

    Samaa ikäluokkaa (eli hiljattain 30v ylittäneet) olevat kaverit ovat sitten olleet enemmän kummissaan, enkä itse asiassa ole heille kertonut ihan tarkkoja summia, muutoin kuin että päälle satatonnia. Tämäkin on herättänyt järkytystä. Useimmilla kun ei ole itsellä vielä mitään muuta säästössä, kuin osittain maksettu asuntolaina, jos sitäkään.

    Kyllä, rahasta puhuminen on melkoinen tabu. Blogin kautta onneksi asiaa voi käsitellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun vanhempasi eivät ole neuvoneet että kannattaisi käyttää enemmän rahaa?

      Kavereitasi varmaan järkyttää se että miten joku on saanut haalittua noin paljon rahaa samalla palkalla kuin he. Sitten he saattavat ihmetellä että mikä itsellä meni vikaan kun ei ole vielä mitään omaisuutta...

      Poista
    2. Itse asiassa ovat kyllä silloin tällöin ehdottaneet rahan käytön lisäämistä :)

      Mutta toisaalta vanhempani sijoittavat itsekin, joten asia on heille varsin "neutraali".

      Poista
    3. Heh, jos käyttäisit lisää rahaa niin ehkä he menisivät kisassa edelle :D

      Poista
  4. Lyhyt ja hauska juttu. Oliko varmasti oma äitisi, jonka kanssa puhuit :D Välillä sitä tosiaan yllättyy, miten kauas omena voikaan puusta pudota. Joissain asioissa lapset voivat olla niin erilaisia vanhempiin nähden. Suhtautuminen rahaan ja säästämiseen ei näytä siirtyvän geeneissä. Mistä lienetkään sitten oman asenteesi ja suhtautumisesi siihen ammentanut. Olisi oikeastaan jännä tutkia asiaa laajemminkin.

    Tuota tyttöystävä-kommenttia en ole kyllä koskaan ymmärtänyt (ehkä ei siksi olekaan). Miksi ihmeessä haluaisin, tai joku muu haluaisi sellaisen tyttöystävän, joka on kanssasi pelkän tavaran takia. Jos tyytyväisyyteen tarvitaan lahjojen ostoa, niin saa minun puolestani mennäkin ja pysyä kaukana. Luulisi kaiken muun olevan paljon paljon tärkeämpää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hän se oli =) Luin juuri tutkimuksesta jossa todettiin että "näyttää siltä, että säästäminen ja itsensä vakuuttaminen periytyvät." http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kysely-suurin-osa-suomalaisista-pitaa-itseaan-vastuullisina-rahankayttajina/GG6Ye4i7

      Kalliit lahjat eivät saa olla itseoletus, mutta kyllä sitä välillä voi kukilla yllättää =)

      Poista
  5. Anonyymi27.8.16

    Yleisesti olen puhunut äitini kanssa rahasta, mutta varallisuuttani en ole kertonut, eipä tuo ole kysynytkään. Parhaalle kaverilleni kerroin aikanaan, aiheutti pientä kateutta. Olen huomannut, että rahamääristä ei kannata puhua, varsinkin jos toisella on tiukkaa rahasta. Osakesijoittamisesta olen kertonut paljon. Ensimmäinen kommentti on yleensä: Ole varovainen, ettet menetä kaikkea niihin peleihin. Yksinpuheluksi menee, koska vastapuolella ei ole tietoa/ymmärrystä sijoittamisesta. Aika yksin tämän "harrastuksen" kanssa saa toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, onpas tylsää että kaveristasi tuli kateellinen. Moni näkee sijoittamisen pelinä, jossa voi todella helposti menettää kaiken. Kuitenkin voit vaikuttaa itse tähän ostamalla laatuyhtiöitä.

      Poista
  6. En tiedä mitä ikäluokkaa äitisi on, mutta omat vanhempani ovat syntyneet 40-50-luvun taitteessa. Omilla vanhemmillani ei ole ainakaan ollut tietoa eikä taitoa kasvattaa valtavaa omaisuutta. Olisi se heiltäkin varmasti onnistunut, mutta isäni ei ainakaan rahasta keskustellessamme tietänyt mitään muuta kuin että on osakkeita ja pankin tarjoamia rahastoja. Kaikki varmaan tuntevat jonkun, joka on menettänyt pääomaansa kivijalkapankin rahastoissa, ja niillä on oman kokemukseni mukaan hyvin huono maine tuolla ikäpolvella... Voisiko myös olla, että tuo ikäpolvi on myös sijoittanut mielummin kesämökkiin?

    Yhdessä asiassa äitisi tosin on oikeassa: tyttöystävää kannattaa aina välillä hemmotella ;) Kalliista asioista ei tarvitse olla kyse, mutta vaikkapa kukka silloin tällöin saattaa olla iso juttu naiselle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvun lopussa. Jeps, luulen että osakkeiden sijaan on sijoitettu kiinteistöihin ja niiden remontointiin.

      Olen itsekin samaa mieltä hemmottelusta, kyllä kukkapuska aika ajoin piristää tyttöystävää =)

      Poista
    2. Tyttöystävän hemmottelussahan on olennaisinta keskittyä ajatukseen; korut ovat vihoviimeisiä lahjoja -> niiden eteen pitää tehdä paljon töitä, mutta vuosien saatossa odotukset muuttuvat yhä korkeammiksi (kuten kaikessa muussakin materiassa ja mukavuudessa). Niinpä kannattaa keskittyä muuhun kuin materiaan...

      Poista
    3. Näinhän se on =)

      Poista
  7. Minä juttelin kaikesta muuta lähisukulaiseni kanssa (ei asu paikkakunnalla ja näemme lähinnä jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Satuin mainitsemaan sivulauseessa matkakuumeestani ja siitä että en saa vaan varattua matkaa (en vaan siis jaksa päättää). Hän sanoi moneen kertaan, että josko sitten lähdet myöhemmin kun on varat kasassa. En oikein tajunnut vinkkiä. Vasta kun olin korjannut asiaa kolmekin kertaan, että ei minulla varoista ole puutetta että rahat ovat kyllä jo tilillä. Johon hän totesi, että kannattaa olla koko matkan raha. Ymmärsin yskän. Sanoin sitten että minulla on kyllä tilillä 80000 euroa likvidoitavaa että eiköhän sillä nyt yhden parin tonnin matkan saa vaikkei enää lisää säästäkkää. Hän vaihtoi sitten puheenaihetta. Raha on vaikea aihe. Naurattaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olitko juhlissa resuisissa vaatteissa kun sukulaisesi ei uskonut että pätäkkää löytyy =D

      Poista
  8. Kävin samanlaisen keskustelun isäni kanssa tuossa alkukesästä, ja kun kerroin isälleni nettovarallisuuteni arvon, joka juuri tänä keväänä ylitti yhden merkittävän rajapyykin, oli hänen kommenttisa: Meilläkin on äidin kanssa ihan saman verran! Tervettä kilpailua isän ja pojan välillä siis! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, teillähän on kunnon kisa menossa =)

      Poista
  9. Samantapaisia kommentteja olen kuullut itsekin. Kummasti henkilö jolla on satatuhatta euroa sijoituksia mielletään paljon rikkaammaksi kuin henkilö jolla on "vain" 300 000 euron asunto josta on 200 000 euroa lainaa.

    Oma asunto on monen mielestä ainoa "sallittu" sijoitus, kaikki muu on likaista keinottelua. Ja säästäminen on sama asia kuin kitsastelu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta 100k sijoituksissa tuottaa enemmän kassavirtaa kuin 100k asunnossa.

      Yhden sukulaiseni mielestä osakeomistajat riistävät työntekijöitä. Hänen mielestään oikea tapa elää elämää on tehdä pienellä palkalla ja laittaa kaikki rahat elämiseen tai enintään sukanvarteen. Sitten eläkkeelle vasta kun oikea eläkeikä, ei yhtään aiemmin =)

      Poista
  10. Omat vanhemmat tietää aika hyvin paljonko mulla on rahaa ja paljonko on sijoituksissa ja mihin sijoitan. Yleensä aina siitä puhuessamme päivittelevät, kun eivät itse aikoinaan nuorina älynneet, vaikka jonkin verran varaakin olisi ollut. Ovat kyllä sijoittaneet 15-20 vuoden ajan, tosin aloittaen vasta yli nelikymppisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on valveutuneet vanhemmat =) Hekin ovat varmasti jo ihan hyvässä tilanteessa jos he ovat jo 20 vuotta sijoittaneet.

      Poista
  11. Hyvä juttu, mutta miksi klikkiotsikointi? :D Ei haittaa, hauska oli äitisi reagointi. Tavallaan jopa ihan ymmärrän häntä! En nyt muista, oletteko vielä kihloissa tyttöystäväsi kanssa, mutta kun olette naimisissa niin vaimo on todella pidettävä tyytyväisenä, ettei lähde ja vie puolta rahoista mukanaan ;) Ehkä äitisi tarkoitti tätä, vaikka ette olekaan vielä naimisissa tai teillä ehkä olisi joka tapauksessa avioehto. Nainen voi silti olla tyytymätön, jos mies kerää isoa pottia tililleen eikä käytä sitä yhteiseen mukavuuteen ollenkaan.

    Oma äitini kannustaa minua raha-asioissa. Hän on sitä tyytyväisempi, mitä paremmin lapsilla menee. Hän tietää lainani määrän ja omaisuuteni melko hyvin, sillä keskustelemme talousasioista paljon. Samoin minä tiedän hänen raha-asiansa. On todella mukavaa, kun äidin kanssa voi rahasta jutella ja tietää, että hän toivoo minulle parasta ilman kauteutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsikko toimi hyvin, tämä on ollut kaikkien aikojen suosituin postaukseni :) Olemme vasta kihloissa ja todennäköisesti tekisimme avioehdon. Mutta siinä olet oikeassa että puoliso tulee pitää tyytyväisenä :D

      Hyvä että voit jutella äitisi kanssa rahasta. Ehkä minäkin sitten joskus :)

      Poista
  12. Hauska juttu, naurahdin sen lukiessani. Useimmiten varmaan reaktio on, että ei ymmärretä, koska osakkeiden kanssa leikkiminen yleensä lasketaan pelaamiseksi (populaarikulttuurilla on tässä varmasti näppinsä liossa, koska indeksisijoittamisesta ei saa kauhean jännittäviä tv-sarjoja tai elokuvia... :D)

    Kun itse kiinnostuin sijoittamisesta 7 vuotta sitten 18-vuotiaana, 60-vuotias isäni olii makuuttanut omaisuuttaan aina pankkitilillä. Äiti oli harrastuksen aloittaessani erittäin skeptinen, mutta isäni innostui ja nyt 67-vuotiaana hän on vähintään yhtä aktiivinen sijoittaja kuin minä. Oli hienoa nähdä, kuinka hän vanhallakin iällä pystyi vielä innostua uudesta asiasta, vaikka hänkin on huomattavan konservatiivinen erittäin köyhän lapsuuden ja kasvatuksen takia.

    Loppujen lopuksi kyse kuitenkin on siitä, haluaako ihminen oppia ja ymmärtää uusia asioita läpi elämän, vai haluaako juuttua omiin totuuden bunkkereihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu kuomaseni. Hyvä että sait isäsi innostumaan myös vanhana :)

      Poista
  13. Sijoitustoiminnan harrastelu on hyvä asia. Salkun rahalliseen arvoon ei kannata kuitenkaan liikaa luottaa, olen sen karvaasti huomannut muutamassa osakenotkahduksessa takavuosina. Toisaalta tappiotakin tulee vain, jos erehtyy myymään kun hinnat ovat alhaalla.
    Jos kolmekymppisenä on 100t salkussa ja jatkaa sijoitustoimintaa, ei ole mikään ihme vaikka 50 kymppisenä salkussa olisi miljoonan edestä osakkeita.
    Menestystä sijoittajille ja työtä tekeville. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näinhän se on. Jos osakkeideni arvo laskisi nyt puoleen niin omaisuuteni laskisi noin 25k. Myyntejä pitää yrittää välttää... en ole ollut vielä mukana kunnon laskumarkkinoilla joten en tiedä miten päänuppi reagoi :)

      Poista
  14. Anonyymi28.8.16

    Poikaystäväni (kihlattuni) mainitsi ohimennen hieman vasemmistohenkiselle äidilleen, että on nyt aloittanut säästämisen osakkeisiin. Hups hei ensimmäinen kommentti oli siitä, että varmaan hän menettää kaikki rahat. Ja toinen oli uhkaus että kun meiltä näköjään jää jotain yli kuussa niin he harkitsevat nyt uudestaan aikovatko auttaa meitä häiden kustannuksissa. Tulipa tosi kiva fiilis siitä. Pitäisi vissiin elää kädestä suuhun ja luottaa vaan valtion eläkejärjestelmään.

    Omat vanhempani omistavat vähän sitä sun tätä, pääosin muutaman sijoitusasunnon ja metsää, sekä olettaisin että ehkä jotain (aktiivisesti hoidettuja) pankin rahastoja. Eli ihan järkevää touhua mielestäni heltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh kylläpäs hän reagoi rajusti viattomalta kuulostavaan sijoittamiseen =) Onneksi sinun vanhempasi sentään ymmärtävät yskän.

      Poista
  15. 2008 oli aika hektistä aikaa ja moni oli jo kuivat ruutinsa tuhlannut parinkymmenen prosentin laskettelussa, mutta sitten alkoi syksyllä rytisemään oikein kunnolla :D Sattumalta mullakin oli rahat aluksi turvassa pankkitilillä ts. jumissa 'satujen saarella' islantilaispankissa mutta onneksi selvisin kuivin jaloin. Sitten avasin arvo-osuustilin ja aloin ostelemaan loka-marraskuussa 2008. Onneksi oli rahaa käsillä.

    Tarinan opetus: vakuusarvot voivat sulaa käsiin edullisessa sijoituslainassa, likviditeettiongelma iskeä juuri silloin kun pitäisi ostaa ja joutuukin pakkomyymään. Palkkatyöstä ei silloin ehdi säästämään tarpeeksi paljon ja nopeasti. Eli vaimokkeelta vippaamaan! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä oli rahat varmassa tallessa Kaupthingissa =) Silloin en harrastanut vielä osakkeita joten lasku ei pelottanut.

      Velkaisuutta en halua nostaa yli 25% ja sillä tasolla osakkeiden arvo saisi laskea 50% ennenkuin tarvitsisi tehdä pakkomyyntejä. Jos jatkaa ostoja tasaisesti myös laskun aikaan (kun ei kuitenkaan silloin ole käteistä) niin voi tyytyä markkinoiden keskituottoon. Onhan sekin ihan tarpeeksi =)

      Poista
  16. Hauska kirjoitus! Mielestäni perheiden tulisi enemmän puhua rahasta edes perheen sisällä ja pohtia varallisuuden siirtoa väistämättömän perintöasian vuoksi jo etukäteen. Järkevät vanhemmat suunnittelevat tätä jo kymmeniä vuosia ennen kuin tulevat edes vanhoiksi. Toisaalta en tiedä iskeekö moneen vanhempaan ahneus tai kateus omia lapsiaan kohtaan? Ehkä ne, jotka eivät suunnittele varallisuusasioita tai ole vastaanottaneet perintöä, eivät osaa sitä eteenpäinkään suunnitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Kaikkia vanhempia ei perintöasiatkaan kiinnosta. Monelle ei ole väliä kuka saa perinnön ja mikäpäs siinä, oma valintahan se on.

      Poista
  17. Mä olen osaltani päättänyt jatkossa puhua raha-asioista vain perheen parissa ja asiaan vihkiytyneillä foorumeilla. Kaveriporukassa saa dissausta jos ei kuluta kaikkea käpäliin IT-hommista tarttuneita rahoja heti; kuulemma elät vain kerran, rahoja ei saa hautaan mukaan ja mitä näitä nyt on.
    No, kuitenkin rahaa riittää elämiseen tässä ja nyt myös, kun hiukan suunnittelee menojaan. Muutama ulkomaanmatka ja pari pulloa mallasviskiä voi aina hankkia.
    Oikeastaan monien ihmisten suhtautumisesta näkee erään suomalaisen yleispiirteen: ehdoton joko-tai-ajattelu. Jos edes vähän sijoitat rahaa, niin silloin tulkitaan että et käytä rahaa elämiseen yhtään vaan sijoitat kaikki ja venytät penniä. Toisaalta taas muut kuin minä tuntuu toimivan juuri päinvastoin.

    Noh, sitten on vielä tämä sukupolvijuttu siinä mielessä, että parikolmekymppiset eivät tunnu uskovan että huonot ajat koskaan enää palaavat eikä niihin varauduta mitenkään. Samaan aikaan kuitenkin turvaverkkoja heikennetään ja paineet niiden heikentämiseen kasvavat jatkossakin, joten kukahan tässä lopulta nauraa? Epäilemättä jos romahdus tulee ja kaverit joutuvat kadulle niin sekin on jotenkin mun vika, kun "hoardasin" omaisuutta samalla kun muut rehellisesti kuluttivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse saan kuulla samaa työkavereiltani, parempi kuluttaa kuin säästää :)

      Poista
  18. Ja vielä yksi juttu: komppaan ylläolevien tuskaa mitä tulee ihmisiin joille pankit ovat myyneet jonkun riistorahaston. Keskivertoihminen uskoo ennemmin pankin tiskin tätiä kuin sukulaispoikaa, joka koittaa vakuuttaa heidät, että joku 2-4% kuluja riistävä rahasti ei ole hyvä idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen miettinyt tämän näin: ihmisille ei ole mitään väliä veloittaako pankki 2% rahaston kuluina vai ei kunhan se on plussalla. Kysyin sukulaiseltani että miksi hän sijoittaa pankin rahastoihin vaikka ne ovat niin kalliita. Hän vastasi että miksi ei, nehän ovat plussalla. Hän sanoi myös että kyllä tällä enemmän tienaa kuin pankin säästötilillä :)

      Poista
  19. Sori hieman off-topic.

    Olen ihmetellyt kovasti viimeaikaisia puheita Suomesta, etta raha on tabu ja siita ei puhuta. En tieda onko kaveripiirini ja perheeni sitten poikkeus, mutta tiedan hyvinkin tarkkaan edellamainittujen tulot, asuntolainat, sijoitukset yms. ja ko. asioista puhutaan todella avoimesti.

    Mediasta saa myos kasityksen, etta Yhdysvalloissa puhutaan avoimesti rahasta. Asun itse Floridassa talla hetkella ja minun kokemukseni taalta ovat taysin painvastaiset.

    Tyopaikalla esim. palkasta puhuminen on lahestulkoon kiellettya! Vaimoni opiskelee, joten opiskelukaverit ovat tulleet tutuksi. Kuvittelin aluksi, etta on ok kysella miten he rahoittavat opiskelut, mutta hyvin nopeasti huomasin, etta aiheesta ei puhuta, eika sita kannata ottaa esille.

    Iso ero Suomeen on myos ihmisten tietamattomyys sijoittamisesta ja kiinnostuksen puute vaikka luulin asian olevan juurikin toisin pain. Ihmiset kylla saastavat tyopaikkojen elakekassojen kautta, mutta siihen se useasti loppuukin.

    Jep, kiitos hyvasta blogista ja nappiksesta ei loydy ääkkosia =)

    t. Hessu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, hyvä että jaoit kokemuksesi sieltä kaukaa =) Itsekin olin siinä luulossa että jenkeissä puhuttaisiin avoimesti rahasta ja sijoitettaisiin ahkerasti.

      Poista
  20. Anonyymi8.2.17

    Mä sanoin alakouluikäiselle pojalleni, että sinusta tulee isona osakesijoittaja ja miljonääri. Tulkoon muista niitä palomiehiä ja veturinkuljettajia.

    Emmekä me vanhemmat ole edes varakkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan mitä poikasi sitten lopulta päättää =)

      Poista
  21. Vanhemmiten minäkin olen tullut siihen johtopäätökseenettä raha on kulutettava ei säästettävä. Kerran täällä ollaan ja sillä sipuli. JA vanhana ei voi tehdä niitä asioita joita nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mielipiteeni vaihtuu vanhempana. Nyt en saa kuitenkaan yltiöpäisestä kuluttamisesta mitään iloa.

      Poista
  22. Anonyymi9.2.17

    Hyvä postaus ja jonkinlaista vertaistukea antava. Itse saan kuulla myös usein omilta vanhemmilta, että osakkeet ovat "vedonlyöntiä" ja maallisen elämän loputtua mitään ei saa mukaan. Hieman koen tällaiset kommentit oudoksi, koska olen oikeistolaisesta yrittäjäperheestä, jolloin voisi olettaa sijoittaminen kuuluu asiaan. Asenne on hieman sellainen, että vain kovalla työllä saadut eurot ovat oikeita euroja. Jonkinlaista kateutta on myös sen suhteen havaittavissa, että olen tajunnut aloittaa sijoittamisen aikaisin ja kohtuullinen varallisuus on karttunut nuorena.

    Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että vanhemmat kuitenkin itse sijoittavat suhteellisen paljon ja liiankin moneen omaisuusluokkaan. Sen muistan, että IT-kuplassa verkoista nousi tonnin/pari turskaa, eli ehkä niistä on jäänyt pysyvät traumat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen kyllä mikä syy vanhemmillasi on olla kateellinen, heidänhän pitäisi olla ylpeä lastensa saavutuksista :) Se että seuraavalla sukupolvella menee paremmin kuin edellisellä on kehitystä.

      Poista
  23. Tähän tuli eilen yksi kommentti jonka poistin vahingossa. Kommentoija kertoi että vanhemmat olivat ostaneet sijoitusvoitoilla talon mutta eivät olleet irtautuneet tästä sijoituksesta ajoissa ja sen takia heillä oli sijoittamiseen hiukan ristiriitaiset ajatukset.

    VastaaPoista
  24. Hyvä postaus vaikka vanha onkin!
    Yritän puhua rahasta sisarusteni kanssa ja jokaisesta hetkessä eläminen oli tärkämpää kuin säästäminen. Minä taasen alan kauhistua sitä miten paljon he heittävät rahaa menemään eläessään "luxus" elämäntyylillään. On eri asia maksaa 3000 euroa viikon lomamatkasta (täysihoito 4 hlöä) kuin 680 euroa ( kolmen tähden hotelli keittiöllä). Tai käyttää 500 euroa viikossa ruokaan versus 300 euroa kuussa. Mutta kukin tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen samaa mieltä, jokaisella on oikeus tehdä niin kuin haluaa myös raha-asioissa :)

      Poista
  25. Olen myös hämmentynyt ajauksesta että naiselle pitäisi ostella jotain. Ajatus on tärkein! Itse en pidä kukista muista kuin orkideoista. Top3 poikaystävän yllätyksiin ovat kuuluneet 1) pippurimylly joululahjaksi jota olin himoinnut AINA 2) menin kotiin ja löysin pöydältä mangon, jonka kuoreen oli kirjoitettu "I Love You" 3) Justin Bieberin soittaminen kitaralla jjulkisesti minulle. Nykyään arvostaisin eniten sitä, että tulisin kotiin joka on siivottu ja joku pyytäisi vain istumaan alas ja odottamaan että ruoka on valmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tyttöystävälleni kukkia pari päivää sitten joten mutsinkin pitäisi olla tyytyväinen :D

      Poista