24.9.2016

Kannattaako lapsilisät sittenkään sijoittaa?

Tässä on jo muutaman viikon vellonut paljon keskustelua eri tiedotevälineissä lapsilisistä, niiden sijoittamisesta ja lapselle säästämisestä ylipäätään. On esitetty väitteitä kuten: Sijoita lapsilisäsi niin lapsestasi tulee lopulta miljonääri. Nordnetin Martin Paasi onkin jo joutunut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan sillä kaikki eivät näitä väitteitä usko. Ottamatta kantaa näihin asioihin haluankin miettiä että mitä tekisin itse vastaavassa tilanteessa. Pohdinnasta tulee tietysti aika hypoteettista sillä minulla itselläni ei ole lapsia. Se ei silti estä miettimästä että mitä tekisin jos minulla sellaisia olisi.

Moninäkökantainen ja runsas keskustelu lapselle säästämisestä innoitti minutkin pohtimaan että säästäisinkö ja sijoittaisinko lapseni lapsilisät jos minulla sellainen olisi. Voin reflektoida tätä asiaa hienosti itseni kautta. Miten olisin reagoinut 18-vuotiaana jos olisin saanut vaikkapa 37 000€ käteistä mitä vanhempani olisivat säästäneet ja sijoittaneet lapsilisistä? Tähän aikaanhan rahat vapautuvat lapsen käyttöön koska hänestä tulee täysi-ikäinen. Siihen aikaan en ollut säästäväinen, vaan olin nuori. Osakkeista tiesin sen verran että katsoin joitain käppyröitä välillä hesarista. Mielenkiintoisilta ne eivät vaikuttaneet. Rahaa tuli käytettyä sen verran kuin sitä tuli kesätöistä ja muusta, säästöön ei jäänyt. Tuon 37 000€ sijaan sain vanhemmiltani n. 2500€ jonka he olivat kerenneet säästämään ilmeisesti johonkin pankin säästörahastoon.

Muutin 19-vuotiaana pois kotoa ja käytin nuo rahat uuden asunnon vuokravakuuteen ja uusiin huonekaluihin. Tuli myös syötä paljon pikaruokaa ja käytyä baareissa. Elektroniikka oli mukava mutta kallis harrastus. Sanomattakin on selvää että tuo raha suli aika nopeasti. Sitten olinkin tilanteessa että minulla ei ollut rahaa ja vuokra pitäisi maksaa. Mitä tehdä? Menin kaupungin erääseen McDonaldsiin ja pyysin töitä. Sitten taas rahaa riitti ja opin lisää työnteosta.

Olisinko tuhlannut nuo kaikki 37 000€ turhuuksiin jos sellaiset olisin saanut? Sitä on tietenkin mahdotonta sanoa mutta en kyllä varmasti olisi mennyt töihin minnekään McDonaldsiin vaan olisin elellyt tuolla potilla. Ei minua noin nuorena mikään asunnon omistaminen kiinnostanut vaan normaalit nuorten jutut. Autot, baarit, bileet... Niitä tuli harrasteltua paljonkin. Kyllähän minulla oli pari kaveria joille vanhemmat olivat kaiken maksaneet heille säästämistään rahoista. Aika laiskaa porukkaa sellaiset tuppasivat olemaan. Ei ole nälkää tienata lisää jos saat kaiken ilmaiseksi.

Tiedätkö varmasti kun lapsi on vielä mahassa että hänestä tulee 18-vuotiaana järkevä rahankäyttäjä? Moni väittää että kasvatus on mennyt pieleen jos lapsesta tuleekin erilainen kun toivoit. Itse olen eri mieltä. Kasvatus on toki iso osa asiaa, mutta ei kaikki. Vaikka miten lastasi kasvattaisit järkeväksi rahan käyttäjäksi niin 100% varmuudella hänestä ei sellaista tule. Itse ajattelen että turha ottaa riskiä koska on mahdollista että lapsesi käyttää vaikka rahat uhkapeleihin, viinaan tai huumeisiin. Itseäni tämä ainakin sapettaisi sen verran että en halua ottaa tällaista riskiä.

Olenkin päätynyt tällaiseen ratkaisuun: Säästäisin toki lapsilisät, mutta en lapselle vaan meille vanhemmille. Näin säilytän täyden kontrollin rahoista eikä lapsi voisi hassata niitä 18-vuotiaana ihan mihin sattuu. Jos lapsesta tulee täysi hulttio niin voin pitää rahat itselläni ja huokaista helpotuksesta ettei tullut edesautettua rahalla huonoa käytöstä. Jos taas lapsestani tulisi kunniakansalainen niin esimerkiksi tällä hetkellä voi lahjoittaa rahaa ilman lahjaveroa 3999€ 3 vuoden välein per 1 henkilö. Ja tätä rahaa on kaavailtu muutettavaksi 4999€ ensi vuodelta.

Jos lapselle nykyrahassa antaisi vaikka tuon 3999€ niin hän pääsisi hyvin alkuun elämässään. Vuokravakuus ja ensimmäinen vuokra tulisi maksettua ja huonekalutkin hankittua. Hänen olisi hetken jopa mahdollista elää tuolla rahalla ennen kuin töitä pitäisi hakea. Miksi hän tarvitsisi enemmän? Töitä tekemällä hän voisi sitten luoda oman omaisuutensa jos hän sitä haluaa kerätä. Itse olin hetken hanttihommissa kunnes päätin mennä opiskelemaan. Halusin nimittäin tienata lisää. Sitten valmistuinkin IT tradenomiksi ja nyt ollaan tässä. Olisinko mennyt opiskelemaan jos minulla olisi jo rahaa vanhempieni ansiosta vaikka kuinka paljon? Tuskinpa. Kun ei ole tullut rahaa valmiina niin olen päättänyt itse luoda oman omaisuuteni. Vielä on kuitenkin matkaa jäljellä =)

Mitä mieltä sinä olet, rahat säästöön lapsen vai vanhempien nimiin?



30 kommenttia:

  1. Tiedän muutamia taloudesta bloggaavia, jotka sijoittavat lapselle omiin nimiinsä ja voivat näin kontrolloida säästöjä. Mielestäni tämäkin voi olla ihan toimiva tapa, pääasia että ylipäätänsä säästää ja sijoittaa.

    Itselläni on hieman toisenlainen tulokulma. En suoranaisesti säästä lapsilisiä, kun mielestäni niiden kuuluu mennä äidille, mutta sijoitan vastaavan summan omista rahoista lapsen nimiin. Tiedostan, että 18-vuotiaana lapsi voi saada kerralla huomattavan summan, mutta tehtäväni kasvattajana on opettaa lapsesta järkevä rahankäyttäjä.

    Jos lapsen luonto sitten potkii vastaan ja kaikki rahat menee maailmanympärimatkaan tai soittoon ja lauluun, niin olen tietysti harmissani, mutta lapsi on myös saanut arvokkaan opetuksen elämästä. Ehkäpä hän ymmärtää virheensä myöhemmin.

    Voi olla, että ennen lapsen syntymää minun näkemykseni olisi ollut samantyyppinen kuin sinulla, mutta nyt isänä tärkein tehtäväni on valmistaa lapseni maailmaan. En näe yhtäläisyyttä siinä, että iso rahasumma 18-vuotiaana johtaisi automaattisesti laiskuuteen tai hulttiomaisuuteen, jos olen pystynyt opettamaan lapselle säästämisen tärkeyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, sen tietää sitten kun sen näkee =)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Samahan se on että kenen 'tilillä' ne rahat kasvaa korkoa korolle ilmiöllä. Kunhan kasvavat. Mutta se onkin ihan oma juttu, miten sen rahan saa edullisesti siirrettyä jälkipolville myöhemmin (jos haluaa sen siirtyvän).

    'Jos lapselle nykyrahassa antaisi vaikka tuon 3999€ niin hän pääsisi hyvin alkuun elämässään. Vuokravakuus ja ensimmäinen vuokra tulisi maksettua ja huonekalutkin hankittua.'

    Eli ainakin tuo kohta kannattaisi siirtää niin että ei anna lahjana vuokravakuutta, vuokraa ja huonekaluja. Elämiseen ostetuttuja 'lahjoja' ei tarvitse laskea tuohon lahjaveron piiriin meneviin lahjoihin. Jokainen saa elättää toista (ostaa ruokaa, antaa asunnon ja auton käytön, ostaa huonekalut, ostaa etelän matkat) ilman veroseuraamuksia. Eli fiksun kannattaisi todellakin maksaa koko lapsen eläminen ja lapsi sijoittaisi kaikki omat tulonsa. Silloin ei tule veroseuraamuksia. Jos annat lapselle sijoitettavaksi rahan ja lapsi maksaa omistaan elämisen, niin tuo sinun antama raha on lahjaverotettavaa. Olen vasta nyt tajunnut miten hyvä tapa siirtää rahaa tuo toisen elämisen maksaminen on. Ennen ajattelin, että se on jotenkin moraalitonta... Fiksua se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se noinkin. Itse vain näen tässä tilanteessa että jos minäkin pärjäsin ihan hyvin pienellä könttäsummalla niin miksi ei joku muukin.

      Poista
    2. Niin en tarkoittanut tuolla kirjoituksella, että on hyvä asia että antaa paljon rahaa lapsilleen. Mutta jos nyt sattuu olemaan tosi vanha ja sika rikas ja haluaa antaa sitä rahaa lapsilleen ilman veroseuraamuksia niin edullisin (ei ollenkaan veroseuraamuksia) on maksaa lapsen elämistä. Helposti voi maksaa esim 3000 euroa per kuukausi kun maksaa elämisen asumisen kulut, ruuat, vaatteet, ihan kaikki kulut (meikit, matkat, kampaajat, auton käytöt, taksit). Ja lapsi itse käyttää omat tulonsa sijoittamiseen. Tuo 3000 e kk on kuitenkin ihan eri rahamäärä kuin lahjasta veroton raja 3999 euroa kolmessa vuodessa eli 111 euroa kuukaudessa.

      Poista
    3. No juu se on kyllä totta =)

      Poista
  3. Tässä oma näkökulmani asiaan. Ja miljonääripointti tässä esitettynä hyvissä ajoin ennen Paasin & median kirjoittelua :)

    http://laiskasijoittaja.blogspot.fi/2015/09/lapsilisat-sijoittamalla-miljonaariksi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paasi on varmaankin lukenut tuon tekstisi ja kehitellyt vuoden ajatuksiaan... =D

      Poista
  4. Olen asioista kovastikin eri mieltä. Paras mitä voit vanhempana tehdä lapsesi eteen on antaa mahdollisimman hyvät edellytykset elämään. Jokainen tekee lopulta omat valintansa.

    Pahin skenaario olisi, että lapsi hassaa esim. tuon 37k€ johonkin mielestäsi turhaan. Sanoisin että projekti olisi silti vaivan väärti koska jälkeläinen joko pitää sitä järkevänä käyttämä tai maksaa oppirahansa heti 18-vuotiaana. Win-win.

    Koko asiassa on kyse siitä mikä on parhaaksi jälkeläiselle. En itse pysty perustelemaan itselleni mitään syytä miksi se että antaisin jälkikasvulleni eväät taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi ennen kolmeakymmentä olisi tälle pahasta. Yhteiskunnalle kenties, mutta se onkin kokonaan toinen keskustelunaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin eri mieltä. Se on nimittäin aika hyvä tunne jos saa itsekin jotain aikaiseksi. Ylität vaikka sadantonnin rajan säästöissäsi tai jotain muuta vastaavaa. Ja kaikki rahat on tienattu omalla työllä. Tuntuu aika paljon kivemmalta kuin sadan tonnin pikavoitto.

      Siitä olen samaa mieltä että pitää ajatella jälkeläisen parasta. Onko se paras kuitenkaan se että antaa kasan rahaa - ei mielestäni.

      Poista
    2. Itselleni rahan tienaaminen ei ole sellainen asia joka itsessään tuottaisi hyvää tunnetta. Onko sinulle? Pikemminkin mielihyvää tuottaa jos saa tehdä jotain minkä kokee merkitykselliseksi.

      Lapselle varallisuuden kerryttäminen mahdollistaa tälle taloudellista vapautta - vapautta jota ei saa jos isäpapalla on kukkaronnyörit kädessään. Ja taloudellinen vapaus jos joku mahdollistaa sen että jälkikasvu voi keskittyä tekemään niitä merkitykselliseksi koettuja asioita.

      Poista
    3. Hmm hmm. Koen kyllä että rahan tienaaminen tuottaa mielihyvää. Jos ei näin olisi niin tuskin säästäisin sitä näin paljon. Itsessään rahasta ei ole mitään hyötyä, sehän on vain numeroita. Mutta kun alkaa haaveilemaan että mitä voisi tehdä kun rahaa on tarpeeksi niin sitten taas tajuaa että kyllähän se onkin ihan hyödyllinen juttu.

      Se on totta ettei lapsi saa tätä vapautta ilmaiseksi jos ei isäpappa sitä hänelle anna. Ainakaan ihan hetkeen... Aika korjaa tämänkin asian.

      Poista
  5. Hyvä pointti. Itsellä on tarkoitus säästää lapsille, ei suoraan lapsilisiä, mutta kiinteä summa kuussa kuitenkin. Miten saisi varmistettua, että lapset käyttäisivät ne järkevästi? Itse sain noin 5 tonnia täysikäistyttyäni, jotka käytin vasta myöhemmin yrityksen perustamiseen. Sitä ennen kituuttelin Hesburgerin tuloilla ja opintotuilla. Kai se on vaan luotettava lasten järkeen?!? Tutkimuksethan osoittavat, että keskitiloisten perheiden lapset menestyvät todennäköisimmin. Rikkaat lapset eivät ole tottuneet tekemään töitä menestyksen eteen ja köyhät taas näkevät menestymisen kaukaisempana haaveena. Kärjistettynä siis. Ehkä sama pätee tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikö tuo kituutusvaihekin ollut jollakin tavalla kasvattava (jos kuitenkin hiukan ikäväkin)? Opit ainakin ettei raha kasva puussa. Ja hienosti sinulla nytkin menee vaikka et saanutkaan kymmeniä tuhansia euroja ilmaiseksi =)

      Poista
    2. Joo todellakin oli kasvattava. Ja siis valitsin itse työnteon, vaikka olisin voinut käyttää rahat. Eikä tullut mielenkiintoista, että harmi kun rahaa ei ole enemmän tulossa vanhemmilta.

      Poista
    3. Hyvä päätös kun sait noilla rahoilla sitten myöhemmin perustettua yrityksesi.

      Poista
  6. Samaa mieltä olen kanssasi, jos päättäisin alkaa lapselle sijoittamaan, niin kyllä itsekin säästäisin sijoitusrahat vanhempien nimiin ainakin suurimmaksi osaksi. Ehkä osan säästämistä suoraan lapselle voisi harkita. Noilla verovapailla lahjoituksilla voisi sitten rahaa siirtää lapselle.

    Aika monet ovat kuitenkin 18-vuotiaana vähän holtittomia rahan käyttäjiä. Suuresta rahasummasta voisi olla nuorelle elämän kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän ei oppisi ymmärtämään rahan arvoa ja työntekoon ei välttämättä löytyisi niin hyvin motivaatiota.

    Itsekin sain nuorempana aika paljon rahaa perintöinä ja vanhemmilta. Nyt vanhempana on sitten huomannut, että rahaa tuli tuhlattua silloin nuorena liian paljon. Opiskeluaikoina kesätöitä ei aina löytynyt, mikä kyllä osittain johtui liian vähäisestä yrityksestä. Kun rahan takia kesätöitä ei ollut pakko löytää, niin ei niitten hakeminen sitten tarpeeksi aktiivista ollut. Onneksi kuitenkin nyt vanhempana on tullut otettua opiksi ja olen ehkä keskimääräistä säästäväisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet vaihtanut kurssia =) Minullakaan ei ollut nuorena liiemmin rahaa ja se saikin tekemään joka kesä kunnolla töitä. Ai että oli hyvä tunne kun sai omalla työllä tehdyt rahat tilille.

      Poista
  7. Kyllähän siinä aina oma riskinsä on, 18-vuotiaana kun ei aina ole ihminen kaikkein fiksuimmillaan :p Toisaalta ainakin itse hoidan lapseni salkkua paljon varovaisemmin ja vastuullisemmin kuin omaani, joka puoltaa lapsen nimiin sijoittamista (veroseikkojen lisäksi).

    Mutta kovin suuria omaisuuksia en minäkään itsekään täysi-ikäistyvälle suosittelisi. Kuulemma jossain rahasuvuissa (esim. Wallenbergit) järjestetään suvun vesoille "näin hoidat rahojasi" -kursseja aikuisuuden kynnyksellä. Ehkä olisi hyvä idea alkaa perehdyttämään pienemmänkin potin perijää rahankäyttöön jo pari vuotta ennen h-hetkeä, seurata sijoituksia yhdessä jne. Olettaen tietty että teiniä siinä vaiheessa asia vähäänkään kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on että aina voi yrittää opastaa näissä asioissa. Lopulta yksilö kuitenkin päättää itse mikä sitten kiinnostaa =)

      Poista
  8. Uskon, että tähän pätee sananlasku "Give a man a fish and you feed him for a day; teach a man to fish and you feed him for a lifetime". Eli rahan antamista tärkeämpää olisi opettaa lapselle jo pienestä asti miten rahaa kulutetaan järkevästi, miten sijoitetaan, miten tienataan.

    Lapsen kanssa voi esimerkiksi yhdessä miettiä miten sijoitetaan, eli lapsi saa valita mihin osakkeisiin sijoitetaan ja vanhemmat antavat rahat. Lapsi voi sitten saada osingot tuhlattavaksi halutessaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten käyttää hybridimallia: opettaa lapselle sijoittamista sukulaisten antamilla rahalahjoilla. Mutta itse säästää lapselle omiin nimiin ja antaa sitten rahaa jos opit ovat menneet perille =)

      Poista
  9. itse avasin salkun lapsille omiin nimiini Nordnetissa juuri kirjoittamistasi syistä. Tarvittaessa annan sieltä heille, asuntoa, ajokorttia tms muuta varten. Omaa nuoruutta muistellessa, olisin varmasti bilettänyt kaikki rahat 18-vuotiaana. Eipä silloin osaa ajatella tulevaisuutta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veto, nyt pystyt itse päättämään ettei lapsesi tuhlaa rahoja johonkin turhaan :)

      Poista
  10. Anonyymi25.9.16

    Pihit vanhemmat voivat aiheuttaa lapsessa kuplan, joka sitten on pakko puhkaista, kun ne rahat vihdoin on kädessä.

    Jos on varaa antaa lapselle taloudellisesti hyvä lapsuus ilman, että tarvitsee tinkiä paljon, niin voi laittaa lisät sivuun. Mutta ei se ainakaan tilannetta paranna, jos lapsi kokee, että sitten kun rahat on taskussa, niin ostan kaiken mistä olen joskus jäänyt paitsi.

    Oikeastaan paras tapa on se, että lapsi oppii käyttämään rahaa,sekä sen arvon. Mikä tällä hetkellä voi olla erittäin haasteellista.

    Sitä paitsi kuka pystyy sanomaan, että niillä lapsilisillä välttämättä on sellainen tuotto kuin mihin on totuttu. Jos tässä ryvetään tarpeeksi matalassa kasvussa, niin siellä se potti pyhällä hengellä kasva. Tämä tuntuu kokonaan unohtuvan kun kaikki vaan elävät menneessä ja unohtavat, että tämä tilanne on täysin uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kukaan pystykään tietämään ennalta. Pitää vain yrittää sopeutua uusiin tilanteisiin.

      Poista
    2. Sanoisin, että vanhempien käyttäytyminen tai kasvatus raha-asioissa ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lapsen rahankäyttöön aikuisena. Kyllä siihen vaikuttaa geenit ja ympäristöstä tulevat ärsykkeet, jopa sukupuoli.

      Minulle ja siskolleni ovat vanhempani antaneet saman verran rahaa, ostaneet saman verran tavaroita jne. Lapsilisät saimme molemmat omille tileillemme. Ei käytännössä mitään eroa mitä meille ovat opettaneet. Aika iso on ero rahankäytössämme.

      Poista
    3. Juuri näin! Ei kasvatuksella pysty 100% vaikuttamaan siihen millainen lapsesta lopulta tulee. Sinunkin esimerkkisi havainnollistaa asian hienosti.

      Poista
  11. Hyvää pohdintaa tässä jutussa. Monsteri:lla oli myös hyvä huomio. Vaikka kasvatus on sama, niin miten rahaa käyttää saatta silti erota huomattavasti. Pitäisikö kasvatus ollakin eri riippuen lapsesta? Kirjoitin jonkin aikaa sitten blogissani (Lapset ja raha), jossa käsittelin juuri tätä aihetta :) "Kitsas kitupiikki vai tuhlaileva törsääjä":
    http://lapsetjaraha.blogspot.fi/2016/08/kitsas-kitupiikki-vai-tuhlaileva.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitääpäs lukaista tekstisi paremmalla ajalla. Näin se varmaan on. En sitten tiedä käytännössä miten helppoa on toteuttaa erilaista kasvatusta eri lapsilla?

      Poista