8.9.2016

Mitä tapahtui kun juttelin vanhemmilleni perinnöstä

Onko testamentista ja perintöasioista puhuminen tabu jota ei missään nimessä kannata ottaa puheeksi esimerkiksi omien vanhempiensa kanssa? Vai pitäisikö myös näistä asioista pystyä puhumaan? Tartuin härkää sarvista ja otin vanhempieni kanssa perintöasiat puheeksi. Kuinkas sitten kävikään...

Olen lukenut paljon Ananaksen blogia josta löytyy paljon tietoa  testamentista ja monesta muusta asiaan liittyvästä. Näinhän se on että kukaan ei elä täällä ikuisesti. Kuolema voi yllättää kenet tahansa ja koska vain. Aloinkin heti ajattelemaan omia vanhempiani että ovatkohan he ajan tasalla näissä asioissa vai eikö tällaista vielä mietitä.

Vanhempani eivät ole vielä kuuttakymppiäkään, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Yritin ottaa asian puheeksi kahvipöydässä mutta eihän siitä mitään tullut. Vanhempieni mielestä se on perinnönantajan asia mitä he tekevät eikä minulla ole siihen osaa eikä arpaa. Tästä asiasta on siis turha keskustella. Onhan tämä toki näinkin. Ehkä he kokevat etteivät he ole vielä sen ikäisiä että tällaisia asioita pitäisi miettiä.

Motiivini jutella tästä asiasta ei kuitenkaan ollut se että he jättäisivät minulle mahdollisimman suuren potin. Haluaisin vain asioiden olevan selkeitä ja sitten aikanaan (toivottavasti todella pitkän ajan päästä) tietäisi miten hoitaa kaiken. On nimittäin mahdollista että jos ei näitä mieti niin voi tulla ongelmia. Yksi asia mitä harva tuskin ajattelee on sosiaalinen media. Ihmisillä on nykyään tilejä monissa eri palveluissa. Jos et tiedä läheisesi käyttäjätunnuksia ja salasanoja niin voi viedä kuukausia että saat palveluiden tilit suljettua. Tämä ei välttämättä ole kovinkaan mukavaa.

En ole vielä edes varma että otanko sitten aikanaan perintöä vastaan, siitä tulee kuitenkin niin paljon ylimääräistä hommaa. Autojen myynnit, kiinteistöt, metsät, kymmeniä vuosia kerättyjen romujen tyhjennys.... Onneksi sisaruksia riittää. Ja kyllä sitä muutamassa kymmenessä vuodessa on omakin omaisuus toivottavasti sen verran kasvanut ettei tuota tarvitse. Toisaalta suomessa kun tietyt verot tuntuvat nousevan muutaman vuoden välein niin ehkä 30 vuoden päästä osinkoveroa pitää maksaakin jo 50%? Mene ja tiedä...

Oletko sinä yrittänyt jutella vanhemmillesi tai jollekin sukulaisellesi perintöasioista?






42 kommenttia:

  1. Omilla vanhemmillani on itselläänkin vielä keskustelematta perintöasiat, niin turha kai yrittää edesauttaa asiaa. Miehen puolelta sen sijaan on toinen vanhemmista aktiivisesti huolehtinut asioista ja omistuksista, myös hieman verosuunnittelun näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiirettä ei tunnuta pitävän näissä asioissa =)

      Poista
  2. Perinnönjättäjän asiahan se on, mitä omaisuudellaan tekee. Testamentilla sitten määrätään, kenelle sen lahjoittaa. Lakiosa on tietenkin erikseen. Jos itse olisin vanhempiesi asemassa, niin sanoisin varmaan aika samoin. Voihan rintaperillisen asenne elämään vaikka muuttua, jos tietää perivänsä paljon rahaa. Laiskistuu, eikä työkään kohta kiinnosta. Tai jos vanhuksena vain toinen lapsesi tulee sinua katsomaan/hoitamaan/välittää sinusta, niin kummalle antaisit enemmän perintöä? Jako ja päätös siis vähän tilanteen mukaan, kun se aika on lähellä.

    Aika harva myöskään haluaa miettiä kuolemaa lähellä olevia asioita. Kaikki haluavat kuvitella elävänsä pitkään ja olevansa lähes kuolemattomia, vaikka kyllä tietävätkin, että elämän polku voi loppua koska tahansa.

    Mutta kyllä näitä asioita voisi miettiä ainakin vähän. Kirjoittaisi ainakin johonkin lapulle ylös, missä pankeissa tilejä on ja mihin omia varojaan on sijoittanut. Luulisi, että pesänselvittäjän on vaikea saada selville, että vainajan varoja on sijoitettu määräaikaistilille virolaiseen pankkiin tai vaikka osakkeisiin jonkin hollantilaisen hallintarekisterin kautta. Helpottaisi pesänselvittäjän työtä huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen lista varoista olisi kätevä.

      Poista
  3. Anonyymi8.9.16

    Oletko itse jo tehnyt testamentin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole, mutta minähän olen vielä nuori =D

      Poista
  4. Anonyymi8.9.16

    Meillä on kyllä isoisovanhempien perinnöistä puhuttu ja isovanhempien perinnön jakoa myös suunniteltu, sekä äidin että isän puolelta. Isän puolelta vähän epäreilusti, mutta kuitenkaan ei tullut yllätyksenä että osaa lapsista suositaan enemmän. Omien vanhempieni perinnöstä en sinänsä ole puhunut paljoakaan heidän kanssaan, osittain siksi että isovanhemmat ovat tällähetkellä se ajankohtaisempi osa tällä saralla. Eikä äiti ole vielä kuuttakymmentäkään. Mutta meillä ovatkin perinnönjaot olleet jonkin verran riitaisia ja isän puolelta seuraavakin tulee varmasti olemaan taas ongelmallinen, niin keskustelua ei voi välttää. Ehkä jos asiat sujuvat mallikkaasti niin niistä ei sitten hirveästi viitsitä perheissä puhua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla. Mikään ei ole niin vihoviimeistä kuin taistelu perinnöstä.

      Poista
  5. Meillä porukat mainitsi ohimennen tehneensä testamentin perhetutun (asianajajan) kanssa , jossa kaikki on kuulemman optimoitu tasan sisarusten kesken.

    Eihän sitä sillon noteerannu, mutta ihan fiksulta se nyt ajateltuna vaikuttaa. Pitääpä varmaan toistaa temppu tulevaisuudessa :)

    VastaaPoista
  6. Eipä pahemmin ole ollut puhetta. Ehkä se on aihe jonka moni eläkeikää lähestyvä tai eläkkeellä jo oleva haluaa aktiivisesti sulkea pois, ymmärrettävästi.

    Samaa mieltä kyllä siitä, että se on perinnönjättäjien asia noin lähtökohtaisesti. Eri asia tietty sitten jos on paljon kiinteää omaisuutta, sukumökkejä tms, niin sitten on viisasta suunnitella etukäteen, etenkin jos perillisiä on useita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä että näistä asioista kannattaisi keskustella ennen kuin on liian myöhäistä.

      Poista
  7. Tuossa joku mainitsikin aiemmat riitaiset perinnönjaot, jotka voivat motivoida suunnittelemaan omaa perinnönjättöään. Perintöasiat ihan oikeasti katkovat sisarussuhteita lopuksi ikää ja ainakaan itse en haluaisi niin käyvän kellekään läheiselleni, saati itselleni.
    Jos kokemusta perintöasioista ei ole, voivat vanhemmat tuudittautua hyvään uskoon siitä, että heidän fiksut lapsensa osaavat jakaa kaiken sopuisasti ilman mitään suunnitelmiakin.
    Meidän suvussa on ollut todella riitaisia perinnönjakoja ja olen puhunut lapsesta asti isovanhempieni kanssa siitä, mitä kukakin jätti ja ketkä suuttuivat. Isovanhemmat ovat myös suunnitelleet omaa perinnönjakoa ja ilmaisseet tahtonsa niin sanallisesti kuin puolisoiden välisellä testamentilla. Myös äitini kanssa olemme puhuneet perintöasioista hänen osaltaan ja olen kertonut hänelle omat toiveeni äkillisen kuolemantapauksen johdosta. Aion lähivuosina tehdä testamentin, hautaustoiveen ja ehkä hoitotahdonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että teillä on ollut riitaa. On aina helpompaa jos on selvät sävelet näissä asioissa =)

      Poista
  8. Ainiin ja kiitos maininnasta :) oma blogini idea lähti nimenomaan siitä, että minulle kertyi kokemuksia ja tietoainesta niin paljon juuri perintöasioista, että halusin jakaa huomioitani muidenkin kanssa.

    VastaaPoista
  9. En ole koskaan keskustellut vanhempieni kanssa perinnöstä tai testamentista. Siskoni kanssa pari kertaa nopeasti olen. Silloin kun hän oli sinkku ja lapseton, hän teki testamentin, jonka mukaan minä olisin perinyt hänet. (Hän oli minua paljon vanhempi, ja jo pienen omistuskaksion itselleen ostanut.) Nykyään hänellä on aviomies ja lapsia, joten enää en ole hänen perijänään.

    Minä taas olen merkinnyt siskoni lapset omiksi perijöikseni testamentissani siinä erikoistapauksessa, että avomieheni kuolisi ennen tai samaan aikaan kuin minä.

    Tässä vielä bloggaukseni aiheesta; http://mihinrahakuluu.blogspot.fi/2015/11/testamentti.html

    Tein siis testamentin ollessani 28-vuotias. Testamentissani määrään, että ensin omaisuudestani menee 10 000 € Luonnonperintösäätiölle, ja sen jälkeen kaikki loput avopuolisolleni.

    Samalla tein hautajaistestamentin.
    Virallisten papereiden lisäksi tein ohjelappusen, jota olen aina välillä päivitellyt; siinä on mm. salasanoja sähköpostiin, facebookiin jne. sekä tiedot siitä, missä kaikkialla mulla on varoja (Nordea, S-pankki, S-osuudet, Nordnet, Seligson, Paypall). Ja siinä esim. oli puhelinnumero entiselle pomolleni ja on edelleen siskolleni.

    Varmasti kaikkea en ole osannut ottaa huomioon, mutta ainakin suuren osan tärkeistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikki olisivat yhtä ahkeria kuin sinä niin olisi vähemmän ongelmia perinnönjaon suhteen =)

      Poista
  10. Meillä on ollut vain sen verran puhetta, että testamentti on tehty ja siinä varmistettu, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja mihinkään. Ihan ok niin. Nuo salasanat sun muut olis kyllä hyvä varmistaa, että on jossain ylhäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä tilanteessa ne puolisot olisivat oikeutettuja perintöön?

      Poista
    2. Avioliiton kautta. Esim. naimisissa oleva tytär perii vanhempiensa maatilan. Sitten hänelle tulee ero. Osituksessa puolet maatilasta tai sen arvosta kuuluu puolisolle. Jos on avioehto tai jos perinnönjättäjät ovat testamentissa rajanneet omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle niin silloin maatilaa ei oteta osituksessa huomioon vaan tytär pitää sen omanaan eikä hänen tarvitse siitä maksaa mitään exälle.

      Poista
    3. Hmm tuohan kuulostaisi ihan järkevältä. Mutta toisaalta sitten voihan tytär lahjoittaa jo elinaikanaan osan tuosta maatilasta puolisolleen jos niin haluaa. Eihän sitä kukaan estä...

      Poista
  11. Itse toivoisin, että ihmiset nauttisivat rahoistaan vielä kun elävät. Olette varmaan kuulleet kauhutarinoita mitä rahoille tapahtuu, kun joutuu hoivakotiin? Kuntahan ne imaisee. Mitä enemmän sinulla on omaisuutta, sitä enemmän maksat hoitomaksuja ja sitten taas päinvastoin. Eräässä kunnassa on vaadittu dementoituneiden asukkaiden lapsia myymään vanhempiensa asuntoja, jotta sieltä vapautuvat varat tulisivat kunnalle hoitomaksujen muodossa. Moni onkin sanonut perinnölleen "hei-hei", kun vanhempi/vanhemmat ovat muuttaneet hoivakoteihin. Yhden asukkaan kk-maksu kun on "meidän läänissä" n. 3500-4000€. Miettikää mikä summa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm en tiennytkään että se menee näin. Tiesin kyllä että ne ovat kalliita mutta että rikkaampien pitää maksaa tästäkin palvelusta enemmän, huhhuh.

      Poista
    2. Oman asuinseutuni sosiaali- ja terveyspiirissä hoitomaksut määräytyvät maksukyvyn mukaan ja asiakkaalle tulee jäädä henkilökohtaista käyttövaraa 165 euroa kuukaudessa. Kuulostaa melkoiselta riistolta.

      Luulen, että verosuunnittelulla ja varallisuuden lahjoittamisella jo elinaikana (ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa), voidaan välttää kunnan epäoikeudenmukainen riisto. Perillisille voi lahjoittaa asuntonsa, mutta pidättää itsellään hallinta- tai asumisoikeuden. Tämä pidätetty oikeus vähentää myös asunnon lahjaverotettavaa arvoa. Toinen vaihtoehto olisi myydä asunto perilliselle 75 % käyvästä arvosta.

      Verosuunnittelusta ja järkevimmistä tavoista siirtää omaisuutta perillisille olisi mielenkiintoista lukea jonkun omakohtaisia kokemuksia.

      Poista
    3. Tuleepas se kalliiksi että olet pystynyt keräämään hitusen verran enemmän rahaa. Olet oikeassa, pitää näköjään luopua kaikesta omaisuudestaan jo aiemmin.

      Poista
    4. Tässä tuntuu olevan kovasti vaihtelua kunnittain. Eräs sukulaiseni siirtyi hiljattain palvelukotiin, mutta siinä kunnassa onneksi omaisuus jätetään rauhaan. Sen sijaan maksut määräytyvät henkilön tulojen (eläke, hoitotuki, pääomatulot ja mahdolliset korot) mukaan tietyllä kaavalla, ja omaan käyttöön pitää kuukausittain jäädä tietty summa.

      Poista
    5. On tuo silti vähän tylsää että maksaa enemmän kuin muille tuo hoito, jos satut tienaamaan hyvin.

      Poista
  12. Aihe on yllättävän herkkä.

    Oma isäni piti sukukokouksen saatuaan kuulla sairastavansa syöpää, johon hän sittemmin menehtyikin. Määritteli itselleen edunvalvojan ja myös testamentin toimeenpanijan.

    Oli siinä historian havinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on herkkä aihe juu. Jos näitä asioita kuitenkin hoitaa ajoissa niin se voi auttaa sitten muita.

      Poista
  13. Anonyymi10.9.16

    Oletteko koskaan miettineet missä vaiheessa pitäisi aloittaa omien sijoitusten tuhoaminen? Ettei menis koroilla elelyksi ja sitten edes tulisi sitä ongelmaa, mihin vaivalla säästetyn omaisuuden jättäisi perinnöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni ei sillä ole niin väliä mihin omaisuuteni menee siinä tilanteessa. Enhän minä kuitenkaan ole täällä sitä enää näkemässä =)

      Poista
  14. Testamentti kertoo mielestäni läheisistä välittämisestä. Halki, poikki ja pinoon on helpompaa kuin vuosien saikkaaminen jälkeenjääneille.

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoinen artikkeli. Perintöasioista tulee yleensä mieleen Kummelin "Perintöä odotellessa" ;-) Itse en vielä ole asiasta käytännössä keskustellut vanhempieni kanssa, mutta sen aika toki vielä edessä. Verottajan pitkää kättä pääsee toki myös kättelemään, mutta sitä se on.

    ps. Näköjään Bloggerissa tekninen ongelma, Bloggerin ulkopuoliset blogit eivät päivity blogrolliin aikajärjestyksessä, jos siis joku asiaa ihmetellyt.

    https://productforums.google.com/forum/#!topic/blogger/3cUV0mlAUTM;context-place=forum/blogger

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se joskus sitten on edessä.

      Olen huomannut itse saman, ikävä vika.

      Poista
  16. Anonyymi12.9.16

    Kyllä oman omaisuuden perimysjärjestykseen kannattaa perehtyä.

    Yleensä mietitään kenelle perintö lähinnä menee, eikä sitä kenelle se lopulta päätyy, jos se lähin perijä itsekin menehtyy pian perinnön saatuaan.

    Tein testamentin, koska en halunnut, että ex-mieheni tai lapseni aviomies olisi saattanut periä omaisuuteni lapseni kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan sitten sitä aikanaan =)

      Poista
  17. Anonyymi15.9.16

    Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, ja ihmettelen kyllä, kuinka tabu tämä on. Omat vanhempani ovat puhuneet omistuksistaan ja sijoituksistaan sekä testamentistaan jo vuosikausia meille lapsille (2). Kaiken ovat myös laittaneet tunnontarkasti ylös ja voisin näitä tietoja halutessani katsella, mutta jotenkin ei kehtaa. Mutta riittäähän se, että tiedän mistä ne löytyy. Suvussa on myös jo useamman sukupolven aikana tehty aina testamentit, joissa puolisoilla ei ole oikeutta perintöön, ihan varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä juttu että he ovat kertoneet selkeästi nuo asiat. Sitten tulee vähemmän epäselvyyksiä.

      Poista
  18. Anonyymi20.9.16

    Toista pesänjakoa läpikäyvänä kahden vuoden sisällä voin sanoa, mitä enemmän perijöitä, sitä enemmän ongelmia... ja vanhemman kuolema saattaa herättää niin paljon traumoja pintaan, että ihmiset muuttuvat tyystin. Pahimpia varmaan sitten vielä ne puolisot. Eli paras olisi vanhempien kesken tehdä testamentti, jossa eloonjäänyt perii toisen ja kaikki rintaperilliset allekirjoittavat, että eivät tätä vastusta. Tuolla jo parantaa tilannetta ja välttää riidat kun toinen vanhemmista on vielä elossa ja heillekin varmasti mukavampi ratkaisu tietää tämä etukäteen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan järkevältä suunnitelmalta.

      Poista