1.2.2017

Eläkekeskustelu työpaikalla

Hiljattain hyvä työkaverini jäi eläkkeelle kunnioitettavassa 63-vuoden iässä. Hänellä olikin aikamoinen tyäura takana sillä hän aloitti työt jo parikymppisenä nykyisen työnanatajan palveluksessa. Hän oli kuitenkin aika iloinen päästessään vihdoin eläkkeelle sillä kunto oli jo vähän huonontunut ja jaksaminen ei ollut enää entisellä tasolla. Myös se että IT-alalla pitää opetella koko ajan uusia teknologioita alkoi häntä työn loppuvaiheessa harmittamaan ja muutosvastarintaa oli ilmassa.

Toki pidimme työkaverilleni myös läksiäisjuhlat ja siellä olikin kaikilla hymy herkässä. Käytiin läpi työuran huippuhetken ja puheita pidettiin. Mitä pidemmälle tilaisuus eteni niin sitä vakuuttuneempi olin ettei perinteinen työura ole minua varten. En siis todennäköisesti aio tehdä saman työnantajan palveluksessa 67-vuotiaaksi töitä samantyyppisissä työtehtävissä. Jos tekisin näin niin työuraa olisi vielä jäljellä 37-vuotta. Sehän on pidempi aika kuin tähänastinen ikäni.




Naureskeltiin myös että meidän muiden pitää vielä kituutella kymmeniä vuosia töissä. Oli hauskaa miten kaikki pitivät sitä itsestäänselvyytenä että töitä on pakko painaa loppuun asti vaikka ei tosiaankaan haluaisi niin tehdä. Näinhän se on että ahkeria ihmisiä kunnioitetaan ja heistä puhutaan mukavaan sävyyn tyyliin "tehtyään kymmeniä vuosia ahkerasti töitä hän on eläkkeensä ansainnut!". Mitenköhän samat ihmiset kuvailisivat henkilöä joka on tehnyt töitä 15 vuotta, säästänyt suuren osan ja jäänyt sitten omasta halustaan pois töistä tekemään jotain muuta? Mukailin joukkiota enkä alkanut paasaamaan vaihtoehtoisesta ratkaisusta mutta kyllä se tietysti mieltä lämmitti että on itse alkanut jo ajoissa suunnittelemaan näitä asioita. En kuitenkaan aio ylpistyä asiasta vaan jatkan tasaista puurtamista eteenpäin elämästä samalla nauttien.

Eläkeiän nostoon on yksinkertainen lääke. Se on säästäminen ja sijoittaminen. Itselläni on nyt molempia takana 4,5 vuotta. Säästämällä tänään on mahdollista helpottaa huomista. Työkaverini esimerkki sai taas tavoitteeni palaamaan kirkkaasti mieleeni. Jatkaessani samalla tavalla kuin tähänkin asti voisin lopettaa työt niin halutessani noin 40-vuoden iässä. Tietysti laskelma on vain suuntaa antava ja monen asian on mentävä putkeen. Jos tuo aika venyy niin se ei ole niin vakavaa, tärkeintä on että noudattaa suunnitelmaa ja tekee jotain asioiden eteen eikä vain voivottele huonoa eläketilannetta.

Varaudutko sinä jo eläkkeeseen vai aiotko tehdä töitä kiltisti loppuun saakka?



30 kommenttia:

  1. Olen tänään lukenut kaksi juttua, jotka ovat yllättäneet minut ajatustasolla:
    Työkaverisi uskomattoman pitkä ura IT-alalla eläkeikään asti
    Ja
    Naistenlehden artikkeli "tällaista on seksi 70-vuotiaana"
    Molemmat herättivät minussa myös paljon ajatuksia, mutta samoilla linjoilla menen kanssasi Osinkokuningas! Meidän eläkeikä on sitäpaitsi jossakin 67 vuoden korvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tällä kertaa kirjoitin eläkkeestä koska tuo seksi 70-vuotiaana on itselle hiukan tuntemattomampi aihe :D

      Jeps 67 vuotta minulla oli tuossa esimerkkinä. Mutta sehän kerkiää vaihtumaan vaikka 10 kertaa tässä lähes 40 vuoden aikana :)

      Poista
  2. Kyllä varaudun eläkkeeseen. Päämäärä on kirkastunut vasta parin viime vuoden aikana, jolloin säästämiseen ja sijoittamiseen on tullut suunnitelmallisuutta.

    Nykyisissä laskelmissani eläkkeeseen on noin 20 vuotta, jolloin olen 58-vuotias. Melko vanha siis. Tosin laskelmat ovat yltiövarovaisia ja ne on laskettu sen perusteella, että kuukausittain sijoitettava summa pysyy samana vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on taas yltiöpositiivisa laskelmia, johtuen varmaan siitä että kaikki vaikuttaa sitten helpommin saavutettavalta :)

      Poista
  3. Itse törmään kuin seinään avatessani suun aiheesta "ei ole pakko työskennellä eläkeikään asti". Usein ihmiset katsovat vähän säälien, että niin se tyttö kulta siinä elättelee lasisia unelmia jotka aika särkee armottomasti. Hyvä ettei päähän taputeta :D

    Mutta itse en ole varma, onko tätä eläkejärjestelmään edes olemassakaan kun me jäämme eläkkeelle. Jo tämän hoksaaminen on saanut ajatukset vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin. Parempi suojata omaa ja lasten tulevaisuutta nyt, kun sen pystyy tekemään. Huomisesta kun ei ikinä tiedä :D Olet varmaan aiemmin blogissasi kertonut mitä aiot tehdä kun tavoitteesi on täysi, mutta kysyn nyt kuitenkin? Mitä sitten kun palkkatyölle ei enää ole tarvetta? Mikä on se unelmasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkkejä tällaisista henkilöistä jotka ovat jääneet pois vakitöistä normaalia aiemmin on julkisuudessa niukalti, jotenka ihmiset eivät usko tämän olevan mahdollista.

      Tällainen voisi olla unelmieni "työpäivä": Herään ilman kellon pärinää 8 maissa. Syön rauhassa aamupalan ja katson Huomenta Suomea. Kello onkin tullut jo 10 ja lähden tunnin lenkille. Syön lounaan 11.30 pitkän kaavan mukaan. Lähden kello 13 tekemään ilmaista vapaaehtoistyötä muutamaksi tunniksi, esimerkiksi neuvomaan velkaantuneita nuoria saamaan taloutensa kuntoon. Palaan kotiin siinä 16-17 maissa ja teen iltaruokaa. Tällainen voisi olla normaali "työpäivä" sitten siihen aikaan :)

      Toki voihan se olla että keksin jotain muutakin mitä en nyt tule edes ajatelleeksi. Tällaisia haaveita itsellä :D

      Poista
  4. Anonyymi1.2.17

    Suomalaisilla lapsen usko eläkkeisiin. Kun salkku o tarpeex iso ei tarvii ressata. Kaikki mikä tulee eläkejärjestelmästä on ylimääräistä. Siihen eikannata luottaa. Ok

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan sitä uskoa vaikka yksisarvisiin :) Ainakin huonoon suuntaan on eläkeasiat menossa ja olen ryhtynyt omalta osaltani tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin.

      Poista
  5. Hei, mistä sä muuten alunperin keksit aloittaa tän projektin? Yks päivä vaan heräsit ja päätit että nyt aletaan metsästää osinkoja vai miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkällinen prosessi oli tämä kiinnostukseni syttyminen osinkoja kohtaan. Ei siis tapahtunut ihan yhdessä yössä :) Jätetään koko tarina teaseriksi johonkin seuraavaan postaukseen :D

      Poista
  6. Anonyymi2.2.17

    Mielenkiintoinen kirjoitus.

    Itse kyllä pidän omat FI-suunnitelmat aika salassa työkavereilta. Kuten esim. Pohatan TV- ja radioesiintymisistä on voinut päätellä, niin edes monet ns. järki-ihmisistä eivät tahdo ymmärtää, uskoa tai hyväksyä ideaa aikaisesta eläköitymisestä. Tavallinen kaduntallaaja harvemmiten haluaa säästeliästä elämää edes 5-10 vuoden ajan päästäkseen aikaisemmin eläkkeelle, mutta silti automaattisesti ja useinmiten katkerina hyväksyvät eläköitymisen lähes 70 vuoden iässä.

    Useimmille säästäminen ja etenkin sijoittaminen voi olla liian työlästä ja tuntua uhkapeliltä. En kyllä sinällään ihmettele, koska nykyaikana on niin paljon erilaisia huijauksia ja skämmejä, että voi olla vaikea uskoa johonkin, joka voi oikeasti tuottaa. Ennemmin uskotaan sitten niihin skämmeihin, esim. lottoon ;)

    Muutenkin nykyajan ilmapiiri talouden ja monen muunkin asian suhteen on todella negatiivinen. Vaatii ihmiseltä paljon ottaa asioista niskalenkki ja laittaa esimerkiksi se talous kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut samaa valitettavasti. Ehkä ajatus siitä että pitäisi painaa loppuun asti on iskostunut niin syvälle ettei muuta pysty ajattelemaan? Koko konsepti on aika vaikea käsittää. Miten joku muu pystyisi säästämään niin paljon ettei hänen tarvitsisi enää tehdä töitä, vaikka minulla itsellä kuluu ihan vain elämään kaikki rahat eikä jää yhtään säästöön?

      Ei haluta säästää nykyhetkessä että tulevaisuudessa olisi helpompaa. Moni sanoo että alan säästämään sit kun jotain. Miksi ei voisi aloittaa heti?

      Poista
  7. Hei,
    Mielenkiintoinen juttu joka sai taas aivonystyrät liikkeelle.
    millainen laskelma teillä on tehtynä tuohon eläkeiän määrittämiseen. Olen aloittelemassa tätä ajatusmallia ja laskelmaa ja arvostaisin esimerkkilaskelman tai muun välttääkseni harha-askeleet.
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!

      Omassa tapauksessani suosin osinkoja joten tein vain ihan perinteisen excelin jossa laskin paljonko tulee osinkoja minäkin vuonna jos jatkan sijoittamista samalla tavalla ja keskimääräinen osinko olisi 5%. Sitten tarkastin missä kohtaa tämän hetken kulut ja osinkotulot kohtaavat ja se oli siinä neljänkympin korvilla.

      Poista
  8. Pakko sitä on ollut alkaa varautua hyvissä ajoin eläkkeeseen, kun ei tiedä millä mallilla yhteiskunta on 25-30 vuoden kuluttua :)

    Sinänsä yllättävän moni taloudellisesti täysin huoleton ihminen jatkaa ansiotyössä aina eläkeikään asti. Jotkut heistä ehkä pitävät työstään niin paljon, että se tuntuu lähinnä mukavalta harrastukselta, ja toiset ehkä taas pelkäävät tilannetta, jossa ei aamulla enää olekaan sitä tuttua paikkaa johon on vuosikaudet aina menty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs siinä jos maistuu, jokainen tekee omat valintansa =)

      Poista
  9. Jone2.2.17

    Olipas mielenkiintoinen juttu tämä työkaverisi pitkä ura. Ei ehkä hänkään olisi välttämättä uskonut uraansa aloittaessaan 70-luvulla, että kuinka paljon tietotekniikka kehittyy ja mitä se mahdollistaa, sitten kun hän on eläkkeelle jäämässä :) Voi kyllä hyvin kuvitella, että kuusikymppisenä IT-alalla työskenteleminen voi henkisesti melko raskasta olla, jos jatkuvasti joutuu uutta opiskelemaan ja ei varmaan ihan helppoja asioita ole ne opiskella.

    Mitään varsinaista ajallista tavoitetta en ole omalle taloudelliselle riippumattomuudelle asettanut, mutta eiköhän se ennen virallista eläkeikää ole saavutettu (nyt ikää 35 v). Itsellänikin uudet sijoitukset ovat nyt olleet suoria osakesijoituksia rahastojen sijaan, joihin aikaisemmin säästin. Kyllähän ne rahastot saattaisi minulle järkevämpiä olla, mutta jotenkin nuo suorat osakesijoitukset tuntuvat psykologisesti paremmilta ja motivoivat enemmän, kuin rahastot. Kun ostaa jotain osinkoaristokraattia, niin saa tuloja aina neljä kertaa vuodessa, joka hyvällä todennäköisyydellä vielä kasvaa joka vuosi. Lisäksi ajattelen, että osinkotulot voisi kohtalaisen hyvillä mielin käyttää myös kulutukseen, jos tarve olisi. Tietenkin rahastojakin voisi aina vähän myydä, mutta se taas tuntuisi enemmän tuhlaamiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut ajatella vielä 70-luvulla että tietokone mahtuu kämmenelle :)

      Psykologisesti itselle sopii paremmin osingot kuin sijoitusten myynti. Sinun ei tarvitse luopua omistuksistasi vaan elelet sen tuotoilla.

      Poista
  10. Hyi että hirvittääkin, että pitäisi olla vaikka nykyisessä työssä 67-vuotiaaksi. Ei sinänsä valittamista, mutta joka ikinen päivä, kahdeksasta neljään, kelillä kuin kelillä toimistossa, pari hassua lomaviikkoa vuodessa... Kaipaan todellakin enemmän vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai niitä lomaviikkoja on edes muutama vuodessa :D

      Poista
  11. pleksi-2.2.17

    Kassellaan. Todennäköisesti eläkesysteemit muuttuvat tässä vuosien aikana ja tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeata. Itselläni on pikkasen reilut 36 vuotta nykysysteemin tarjoamaan alimpaan eläkeikään. Jos nautin työstäni loppuun saakka ja säästän arvioimaani tahtiin, voisin 60-vuotiaana jäädä eläkkeelle. Vaihtoehtoisesti 61-vuotiaana tälle nykysysteemin osittain varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Tosin tavoitetulot siinä mielessä on pielessä, kun silloin asunto on maksettu pois ja elintason voinee ylläpitää pienemmillä tuloillakin.

    En ajatellut ressata asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tässä itselläkään eläke ole alituisesti mielessä, työpaikan tapahtumat saivat vain miettimään omia kuvioita :)

      Poista
  12. Anonyymi2.2.17

    En maalaile piruja seinälle, mutta ei tarvitse kuin sairastua tai loukata itsensä työkyvyttömäksi ja se voi olla siinä.

    Pitää myös miettiä, että jos vuosia elää pihisti ja säästää, niin miltä tuntuu alkaa syömään kuormasta. Se ei varmasti ole helppoa. Ja kun sitä alkaa syömään, niin tuotot vähenee vuosi vuodelta. Jos sitten vielä onnistuu lähelle 100v. päästä niin kuinka hyvin siinä kohtaa enää pystyy sijoittamaan tai miettimään taloutta?

    Varsinkaan aivotyön it-hommien parissa tehneenä. Katson, että it-työ on nykyään sitä samaa duunarihommaa, jossa rasitettiin kaikkea muuta paitsi päätä. Nyt rasitus on lähinnä sinne.

    Tulee vielä lapset, avioerot jne. Paljon on muuttujia. Ilmaisia lounaita elämässä ei ole, pitää osata myös matkan varrella elää ja kehittyä ihmisenä. Kaikkein tärkempänä... tehdä jotain positiivista tämän maailman hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps mitä tahansa voi tapahtua mutta mitä tahansa tapahtuukin niin säästöistä ei ole haittaa kun on tilanne päällä.

      Poista
  13. Yleensä, jos töissä kahvitauolla tms. tulee puhetta eläkkeestä, niin lähinnä tulee heitettyä läppää, että meidän sukupolvi ei ikinä tule pääsemään eläkkeellä. Omat sijoitus yms. suunnitelmat tulee pidettyä omana tietona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäköhän siinä on ettei viitsi omista suunnitelmistaan kertoa muille?

      Poista
  14. En erityisemmin itse kerro ulkopuolisille omasta taloudellisesta tilanteestani. Olen jo taloudellisesti riippumaton ja ollutkin jo monta vuotta. En kuitenkaan ole ajatellut kokonaan jäädä pois työelämästä. Enemmänkin etsin työpaikkaa ja työyhteisöä sen mukaan, että se tekee asiaa, jonka koen olevan tärkeää ja siitä saa jonkinlaista kohtuullista korvausta. Sanoisin, että on suunnaton etuoikeus, että voi valita työnsä kiinnostuksen mukaisesti ja lähteä pois, jos paikka ei miellytäkkään. Ei ole asuntolainaa ja sijoituksiakin on jo reilusti yli sen, että voisi elää ilman työtä. Toisaalta, koska osa perusvarallisuudesta on saatu perintönä, jota kyllä olen kasvattanut itse merkittävästi, katson velvollisuudekseni säilyttää varat myös seuraavalle sukupolvelle. Täysin työelämästä poisjääminen ei myöskään minusta olisi hyvä esimerkki jälkipolvilleni, mutta en suostuisi omalla alallani siirtymään esimerkiksi konsultti tai asianajopuolelle, koska lisäraha ei enää korvaa vapaa-aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tuollaisessa tilanteessa niin valinnanvara asioiden suhteen kasvaa huomattavasti. Myös työn voi valita aika vapaasti.

      Poista
  15. Mitä jos tekisi näin. Eläkeiän saavutettua miettisi mitä onkaan tullut opittua. Sen sijaan, että aivan heittäytyisi laakereille, laitettaisiin ainakin osin talentit käyttöön. Uutta pitää opiskella ja päivittää tietoa. Mutta uusia haasteita toki kannattaa miettiä. Lähteä rakentamaan sivustoa (Blogit.fi - Taiteiden Hirsitalo), ehkä siinä samassa luoda uutta bisnestä. Aika näyttää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kannattaa tehdä sitä mikä itseä kiinnostaa :)

      Poista