12.11.2018

Miltä tuntuu olla taloudellisesti riippumaton


Opintovapaata on nyt takana 10 kuukautta. Paljon on tullut opiskeltua ja opittua tuona aikana, myös itsestä koulujen lisäksi. Nyt onkin mielenkiintoista tutkia mitä on jäänyt käteen kun on jo näin kauan ollut vapaalla IT-konsultin päivätyöstä.

Jos asiaa miettii pelkkien opintojen kannalta, niin ei tulos ole ollut 100% mairitteleva. Kursseja sieltä täältä vailla tarkkaa punaista lankaa. Mutta downshiftaus kokeiluna erittäin mielenkiintoinen. Tavoitteenani oli kuitenkin opiskella jotain mielenkiintoista, downshiftata hiukan työstä ja miettiä seuraavia askeleita työuralla.

Dowshiftaaminen on onnistunut täysillä ehkä vasta nyt syksyllä kun lopettelin työharjoittelua syyskussa ja sen jälkeen otin vain nettikursseja nyt loppusyksylle. Kun ei ole velvoitteita saapua mihinkään paikan päälle tiettyyn aikaan niin kyllähän tämä aika taloudelliselta riippumattomuudelta tuntuu vaikka ei loputtomiin kestä. Toki pitää opiskella tietyn verran, että saa aikuiskoulutustukea, mutta kumminkin. En ole töissä ja voin käyttää aikani lähes miten haluan. Onko tämä nyt se tila mihin niin moni muu tähtää säästämisellä ja sijoittamisella?

Pieniä pettymyksiä


Ei tämä aika olekaan ollut minulle se graalin malja jota elämääni tarvitsen. Vapaa-aikaa on yllin kyllin, mutta en osaa käyttää sitä mitenkään järkevästi. Laiskoteltua on tullut enemmän kuin laki sallii. En ole tehnyt oikeastaan mitään mitä en tekisi töiden ohellakin. Nukun turhan pitkään, surffailen liikaa, en lue kirjoja, harrasta liikuntaa enempää kuin normaalisti, katson aivan liikaa tv-sarjoja. Voisiko olla vain että kaikille ihmisille ei liika vapaa-aika yksinkertaisesti sovi, jos he eivät keksi mitään kehittävää toimintaa sille? Vai voisiko syyttää tätä pimeää syysaikaa. Kesällä olisi kyllä voinut tekemistä olla paljon enemmän.

Työ


Ahaa elämyksiäkään ei ole vielä löytynyt mitä sitä sitten isona haluaisi tehdä. Aina voi toki jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti IT-konsultin hommia. Tässä opintovapaan aikana olen huomannut miten tärkeää työ minulle onkaan: työyhteisö ja rutiinit ovat tärkeämpiä kuin aiemmin kuvittelin. Jutteleminen työkavereille heidän kuulumisistaan on mukavaa puuhaa. On mukavaa kuulua johonkin yhteisöön. Työ tuo myös hyvää rytmiä elämään. Kun nousee ajoissa ja saa päivän aikana jotain aikaiseksi niin ei tunnu, että päivä menisi hukkaan.

Työssä on mukavaa se kun saa hyvää palautetta, sinuun luotetaan ja teet työsi hyvin. Työ tuo myös mielenkiintoisia haasteita elämään. Teette kaikki työtä saman päämäärän eteen yhteen hiileen puhaltaen. Näitä kokemuksia en ole vielä opintovapaalla saanut.

Harrastukset


Aloitin pelaamaan tennistä 15-vuoden tauon jälkeen. Mukava ja todella haastava laji, toki myös ärsyttävän kallis :D Opintovapaa on sopinut hyvin harrasteluun, pääsen pelaamaan halvemmilla vuoroilla kesken päivän. Pelikavereiden löytämisessä on ollut haasteita, mutta tilanne on kehittynyt koko ajan parempaan suuntaan.

Miten tästä eteenpäin


Avopuolisoni jäi nyt pari viikkoa sitten äitiyslomalle. Kevääni meneekin sitten opiskellessa ja lastenhoidossa. Töihin pitäisi palata kesäkuun alussa. On kyllä mielenkiintoista nähdä miltä keväällä tuntuu, meneekö aika menevän hitaasti vai nopeasti. Tekemistä pitäisi ainakin riittää yllin kyllin.

Rahatilanne on ollut ihan ok, tylsää on aikuiskoulutustukihakemusten täyttö ja se kun odottelee viikkoja tukipäätöksiä. Tulomme tippuvat nyt äitiysloman takia jonkin verran viimeistään tammikuussa. Toki budjetit on sorvattu hyvin yhteen ja säästöjä on kerätty myös. Mielenkiintoista nähdä paljonko rahaa kuluu enemmän kun onkin 3 henkilöä perheessä 2 sijaan.

Nämä kokemukseni ovat saaneet minut myös muuttamaan käyttätymistäni. En plänäile enää mitä tekisin sitten joskus kun olisin taloudellisesti riippumaton. Vaan mietin sen sijaan sitä miten pääsisin tässä hetkessä sellaiseen mielentilaan, että teen juuri sitä mitä haluan ja teen sen juuri nyt enkä sitten joskus.

Koko tämä kokemus voi olla myös pelkkää haihattelua. Sitten kun menen takaisin töihin niin minusta tuntuu opintovapaan olleenkin ihan täydellinen kokemus. Eikö sitä osaa ihminen olla tyytyväinen mihinkään olotilaan?

Säästäminen ja sijoittaminen ei muuten tähän lopu vaikka tämä kokeilu pieni pettymys saattoi ollakin. Vaikka en tavoittelisi mitään taloudellista riippumattomuutta niin kyllä minulle silti kuukausittainen lisätulo osingoista palkan päälle kiinnostaa :)

Mitä mieltä sinä olet taloudellisesta riippumattomuudesta?


*Aloita matkasi kohti taloudellista riippumattomuutta ja avaa arvo-osuustili Nordnetiin*


Tämä kirjoitus sisältää affiliate linkkejä. Jos tilaat tavaraa tai palveluita niiden kautta niin saan siitä palkkioksi pienen komission. Tämä ei kuitenkaan maksa sinulle mitään ylimääräistä. En anna sijoitusneuvontaa enkä ole vastuussa sijoitustesi voitoista tai tappioista. Teet sijoituspäätöksesi täysin omalla riskilläsi. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä jotka pitää ottaa huomioon sijoituspäätöksen tehdessään. En vastaa myöskään sivujeni kautta tilaamiesi tuotteiden tai palveluiden laadusta. En ole vastuussa kolmansien osapuolien aiheuttamista vahingoista.

28 kommenttia:

  1. Näinhän se varmasti menee. Harva jaksaa olla tekemättä mitään ja jos ei keksi miten aikaansa käyttää niin sekin on turhauttavaa. Siksi itse tavoittelen vain vapautta päättää asioista.

    Olen viime aikoina miettinyt paljon oman yrityksen pystyttämistä ja miten sen saisi toimimaan. Oma yritys mahdollistaisi monia asioita paljon nopeammin ja kaikki tylsätkin jutut tulisi tehtyä itseä varten. Nyt teen ne muita varten ja säilyttääkseni oman tilanteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti ihmeessä ideaa eteenpäin. Ehkä saat pian firmasi perustettua :)

      Poista
  2. "Vapaa-aikaa on yllin kyllin, mutta en osaa käyttää sitä mitenkään järkevästi." Jostain syystä itsekin pelkään tätä, kun joskus a) jään työelämästä vapaaehtoisesti sivuun tai b) pääsen eläkkeelle. Tosin tähän sisältyy dilemma, miksi ylipäätään tarvitsee tehdä mitään jos ei oikeasti tarvitsisi? Mutta kun ei vain osaa vain olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jotenkin tuntuu että ainainen oleminen on ajan tuhlaamista kun voisi saada myös jotain järkevää tehtyä :D

      Poista
    2. eihän tuossa ole nyt kuin yksi pikkuvika, se että et saa puolisoasi mukaan päivärytmiisi sittenhän tilanne olisi ihan toinen a voisi vaikka reissata

      Poista
    3. No juu, ei toki määräänsä enempää.

      Poista
  3. Mielestäni parasta taloudellisessa riippumattomuudessa ei ole työn välttäminen, vaan aito vapaus valita. Mikään ei estä työnteon jatkamista riippumattomana, mutta joskus tulevaisuudessa voi myös olla niin, että työnteko ei ole enää lainkaan yhtä nautinnollista, jolloin on vapaus vaihtaa suuntaa ilman kärvistelyä ja hampaiden kiristystä.

    Riippumattomuus voi myös tehdä työnteon mielekkäämmäksi puoliksi jopa alitajunnan tasolla, kun taustalla ei ole rahasta riippuvaista pakkoa ilmaantua työpaikalle. Vaikka työ sinänsä olisikin ihan samanlaista, riippumattomuus voi tehdä sen asenteellisesti ”kevyemmäksi”. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa sanoa vielä, katsotaan sitten aikanaan :D

      Poista
  4. Anonyymi12.11.18

    Hyvä kirjoitus ja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Itsekin pohtinut paljon taloudellista riippumattomuutta viimeaikoina kun se on ollut paljon esillä, ja jotenkin asiasta paistaa läpi tietty merkityksettömyyden tunne.
    Mielestäni ihminen tarvitsee kuitenkin jonkun tarkoituksen ja olon siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön ja on tärkeä. Työn ei ole pakko tätä antaa, mutta se voi olla yksi keino kokea tällaista tarkoituksellisuutta. Aika varmaa on kuitenkin, että säästäminen, sijoittaminen ja sitä kautta saavutettu taloudellinen riippumattomuus, vaikka muuten onkin sinänsä hyvä tavoite, ei voi antaa tällaista merkityksellisyyttä elämälle, vaan se pitää vielä löytää jostain erikseen.

    Itse kannatan jonkinnäköistä keskitietä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa. Ei ole hyvä elää kädestä suuhun, mennä mukaan elintasoinflaatioon ja olla siten omien palkkatulojensa vanki lopun ikäänsä. Toisaalta ei myöskään kannata FIREttää hinnalla millä hyvänsä, että "sitten joskus" voi elää vapaana ja nauttia. Näkisin, että parhaan tuloksen saa, kun taloudellisen riippumattomuuden ohella tavoittelee itselleen myös mielekästä ammattia ja työuraa, jossa viihtyy ja jossa kokee olevansa hyvä, hyödyllinen ja tärkeä jollakin tavalla. Silloin saa ikään kuin kaksi mahdollisuutta voittaa, ja kun taloudellinen riippumattomuus vihdoin koittaa, voi edelleen päättää itse mitä haluaa tehdä työelämän suhteen.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi12.11.18

    Kyllä se taitaa niin olla, että Abraham Maslow oli ihan järki jätkä teorioineen. Eli tietyn tason saavutettuaan, ihminen alkaa haluamaan asioita muiltakin tasoilta:

    1. fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)

    2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)

    3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)

    4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).

    5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa)


    Jos ajatellaan taloudellista riippumattomuutta, niin se täyttää kohdat 1 ja ehkä 2. Loput ovat sitten enemmän sosiaalisista ja psyykkisitä taidoista sekä mielikuvituksesta/visioista kiinni.

    VastaaPoista
  6. Vaikka en ole päässyt nauttimaan taloudellisesti riippumattomasta oleilusta 4 vk kesälomia enempää, olen usein miettinyt, millaiseksi elämä menisi, jos ilmaantuisi pidempiaikainen tai lopullinen mahdollisuus toimeentulohuolista vapaaseen elämään ilman, että kukaan tai mikään rytmittäisi arkea. Kun on ns oman elämänsä herra, aktiviteetit eivät yleensä ole kovin kehuttavia: makailua pitkään sängyssä, kaikkenlaisten fiksujen päiväohjelmien katselua TV:stä ja jonkinlaista yleistä lievää saamattomuutta. Kesäloman aikana olen vielä pystynyt perustelemaan nämä sillä, että lomalla tarkoitus ei ole kovin tehokas, mutta jos sellaista elämäntyyliä jatkuisi esim. 6-12 kk, voin kuvitella, että alkaisi tulla kohtuullisen ankara morkkis. Tilanteen halutuun ottamisesta ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, mutta toivottavasti sellainen tarvittaessa löytyy :)

    VastaaPoista
  7. Minulle ei sopisi virikkeetön elämä. Sitten tylsistyisin, katsoisin liikaa merkityksettömiä televisio-ohjelmia enkä muutoinkaan saisi aikaan kaikkea sitä hienoa mitä kuvittelen, kun en ehdi muuta tehdä.

    Taloudellisesti riippumaton kyllä mieluusti olisin. Mutta vaikka Eurojackpotissa älyttömästi voittaisin, niin varmaan silti ainakin joissain määrin töitä tekisin. Ihan jotta saisi ulkoisia virikkeitä jotka eivät ole seurausta omista impulsseista.

    VastaaPoista
  8. Hyviä pohdintoja ja onnea tulevasta perheen lisäyksestä :) Itselläni tämä elämänvaihe on kaukana taloudellisesta riippumattomuudesta. Euroja tulee jonkun verran kuussa vaikken mitään tekisi, mutta ei vielä todellakaan siinä määrin mitä tarvitsisi. Opiskelu on pitänyt tiukalla henkisesti ja fyysisesti ja vapaa-aika on ollut kortilla. Eikä sitä vapaa-aikana ihmeitä voisi tehdä kun tulotaso ei juurikaan riitä kun menoihin. Itselläni on kuitenkin paljon visioita mitä tekisin taloudellisesti riippumattoma ja kun sen aikanaan saavutan tulen varmasti keksimään tekemistä. Suosittelen lukemaan kirjoja niin tarpeeksi kun niitä peilaa omaan elämään alkaa sieltä löytyä niitä pikkujuttuja mitä omaan elämään haluaa ja sitä kautta elämään saa paljon uusia ulottuvuuksia. Lukeminen avartaa ja selkiyttää ainakin omia pohdintoja mitä elämässäni haluan tehdä ja saavuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä lukemista pitäisi kyllä harrastaa paljon enemmän.

      Poista
  9. Lisätulot ovat aina plussaa. Eikä se tehty säästö ole sinulta pois, voithan törsätä sen myöhemmin. Uskon vaan että kun on tehnyt tasaista säästämistä, niin tee mieli kuluttaa kerralla säästöjä. Itse nautin kyllä taloudellisesta riippumattomuudesta, enkä esim. haaveile työpaikasta siksi että kuuluisin johonkin ryhmään.... onnea tulevasta vauva-arjesta!

    VastaaPoista
  10. Ajattelen, että taloudellinen riippumattomuus on ennen kaikkea vapautta. Vapautta tehdä asioita, joista pitää ilman, että raha-asioita tarvii koko ajan miettiä. Sitä kohti! :)

    VastaaPoista
  11. Meillähän on näköjään aika sama tilanne. Mieheni oli kevään opintovapaalla, nyt tekee osa-aikaa ja jää taas tammikuussa opintovapaalle. Itse jään ensi viikolla äitiyslomalle. Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä!

    VastaaPoista
  12. Taloudellinen riippumattomuus antaa aikamoisen turvallisuuden tunteen elämään.
    Oma tilanne on sellainen, että lukuunottamatta jonkinlaista kovaa huume- tai rahapelikoukkua, niin taloudellinen tilanteeni on varma loppu ikäni. Olen 35-40v ja osaksi olen saanut rahat perintönä ja osaksi viimeisen n. 10-15 vuoden aikana tehnyt ihan hyvät sijoitukset, jonka johdosta pääomaa on niin paljon, että olen heittämällä yli oman taloudellisen riippumattomuuden rajani ollut jo 5-6 vuotta.

    Vaikutukset elämääni viimeisen 5-vuoden aikana:
    En ole ollut toimettomana kotona, mutta minulla ei ole minkäänlaista kestävyyttä töissä, jotka koen merkityksettömiksi tai tylsiksi. Olen vaihtanut työpaikkaa useamman kertaa ja varmasti joku voisi jo sanoa, että se näyttää CV:llä huonolta.
    Minun on ollut vaikea löytää sellaista työtä josta innostuisin. Toki juristina työtä on aina tarjolla.

    Nyt olen työskennellyt valtiolla ja tuomioistuimissa, joka on sinällään merkityksellistä työtä, mutta pitkät päivät ja työaikalain ulkopuolisuus ei oikein innosta.

    Varmaan optimi olisi, että päätyisi sellaiseen tilanteeseen, että olisin mielenkiintoisissa ja merkityksellisissä töissä n. 3pv viikossa ja sitten voisi 4pv viikossa tehdä omia juttuja. Vielä en ole törmännyt tähän yhdistelmään. Etsintä jatkuu.








    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3+4 kuulostaisi aika sopivalta systeemiltä :)

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus, joka varmaan jokaisen taloudellista riippumattomuutta havittelevan kannattaisi lukea ��

    VastaaPoista