17.8.2019

Asuntokuume vaivaa, en anna periksi


Asuntokuume on hyvin ikävä sairaus. Katselet joka päivä oikotietä ja suunnittelet muuttoa isompaan ja kalliimpaan. Pitäähän sitä nyt jokaisella iso tönö olla. Jotenkin asuntoja ei tule ikinä katsottua halvempia vaan aina vaan kalliimpia. Ja miksi sitä ei voisi muuttaa pienempään vaan aina kiinnostaa katsella isompia kämppiä.

Meitä on tällä hetkellä yhteensä kolme henkilöä ja kissa. Luulisi että 69 neliöinen rivarikolmio olisi sopivan kokoinen meille. No niinhän se periaatteessa onkin, mutta kyllä se neliökin vähän kiinnostaa. Sitä yhtä lisähuonetta voisi sitten käyttää vaikka vierashuoneena tai työhuoneena. Kaksi vessaakin olisi parempi kuin yksi. Pihalla ei niin väliä, kunhan ei ole kerrostalo. Ehkä joku rivitalo tai paritalo olisi hyvä.

Omakotitalo kuulostaa vielä liian hankalalle kun joutuisi yksin olemaan vastuussa koko paketista ja hoitamaan itse huollot tai niiden tilaukset. Sellainen ei ainakaan vielä kiinnosta. Onhan siinä myös se suurin asia, eli hinta. Omakotitalo tuppaa maksamaan enemmän kuin rivitalo tai paritalo.

Tärkeä asia ottaa huomioon asunnon ostossa on asumiskulut. Tällä hetkellä olen laskenut että minun osuuteni asumisestamme on 525 euroa kuussa joka sisältää kaikki kulut. Nythän on aika pienet korotkin, joten sen takia omistusasuminen on niin halpaa hupia. Tuohon sisältyy lainalyhennys, korot, autopaikka, vesimaksu, nettimaksu, sähkö.

Tämä summa on tuntunut ihan sopivalta. Jos ostaisimme uuden kämpän niin tuo summa tulisi kasvamaan räjähdysmäisesti. Laskin nimittäin, että osuuteni kasvaisi asumiskuluista selaiseen 750 euroon kuussa. Joutuisimme ottamaan lisää asuntolainaa ja myös vastike kasvaisi aika paljon kun neliöitä olisi enemmän.

Totuus on ettei taloudellinen tilanteeni ole tällä hetkellä mikään ihan täydellinen. Nimenomaan se tulopuoli tökkii. Sijoitukset ja osingot rullaavat omalla painollaan ja niitä ei ole vielä pahemmin tarvinnut käyttää arjen rahoittamiseen. Eikä mitään kulutusluottojakaan :D Ei se aikuiskoulutustuki loppupeleissä niin paljoa ole. No, tukiaikaa on hiukan yli kuukausi jäljellä enää. Sitten alkaisi taasen 9 viikon isyysloma.

Turha tässä on toki valittaa kun on näin hyvät mahikset Suomessa kouluttautua lisää yms yms. Omia valintoja nämä ovat tietysti. Tässä näki myös samalla miltä tuntuisi jos tienaisi about juuri sen verran rahaa mitä minulla kuluu päivittäisessä elämässä. Vaikka käytännössä luulin aiemmin sellaisen tilanteen ihan ok:ksi itselle jossa tienaat juuri sen verran mitä elämääsi tarvitset, niin ei se tunnukaan niin kivalta jos et saa rahaa säästöön. Kun on vuosikaudet tottunut siihen, että saat suuren osan tuloista aina säästöön, niin on vaikeaa tottua elämään kädestä suuhun. Jos toki unohdetaan sijoitukset kokonaan kuviosta.

Asunnot saa jäädä nyt tauolle siihen asti kun palaan töihin. Ja sittenkin niitä katsellaan erittäin harkitsevalla silmällä. Kyllä ne asumiskulut ovat vain niin tärkeä juttu, ne kun tulevat samanlaisina säännöllisesti kuusta toiseen. Sen takia asumiskuluihin on tavallaan helppo vaikuttaa ostamalla asunnon missä on pienet kuukausikulut.


*Sijoita nyt Nordnet Superrahasto Suomeen täysin kuluitta*


Tämä kirjoitus sisältää affiliate linkkejä. Jos tilaat tavaraa tai palveluita niiden kautta niin saan siitä palkkioksi pienen komission. Tämä ei kuitenkaan maksa sinulle mitään ylimääräistä. En anna sijoitusneuvontaa enkä ole vastuussa sijoitustesi voitoista tai tappioista. Teet sijoituspäätöksesi täysin omalla riskilläsi. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä jotka pitää ottaa huomioon sijoituspäätöksen tehdessään. En vastaa myöskään sivujeni kautta tilaamiesi tuotteiden tai palveluiden laadusta. En ole vastuussa kolmansien osapuolien aiheuttamista vahingoista.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi18.8.19

    Hei,

    Omasta kokemuksestani sanoisin, että ostakaa asunto vasta sitten kun olette varmoja montako lasta ajattelitte hankkia. Jos nyt ostaisitte neliön ja parin vuoden päästä tulisi toinen lapsi, kohta haluaisitte taas isomman asunnon. Suomessa asunnonvaihto on verojen takia hullun kallista. Varainsiirto vero rivitaloissa 2% ja alla on erään kiinteistövälitysfirman palkkiot:

    "Perushinta 1200 € + 4,3 % velattomasta kauppahinnasta + asiakirja- ja markkinointikulut. Minimipalkkio 3000 €"

    Siinä menee helposti vuoden tai parin työvuoden aikana saadut säästöt veroihin ja myyntipalkkioihin. Sanoisin, että fiksujen ihmisten kannattaisi myydä asunto omatoimisesti ilman välittäjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, itsehän se kannattaa myydä. Myin edellisen asuntoni itse, eikä tässä missä nyt asumme ollut myöskään välittäjää käytössä.

      Poista
  2. Moikka. Itsehän elimme kolmihenkisenä perheenä aikojen alussa kerrostalokaksiossa ja se kieltämättä alkoi jossakin kohtaa ahdistaa. Lapsi tuo mukanaan joukon extraroinaa, joka ei mahtunut minnekään. Muutimme rivarikolmioon, 79m2, joka oli sangen passeli lopulta neljällekin hengelle. Lapset jakoivat oman huoneen, ja kun ikää tuli, kerrossänky oli sangen näppärä ratkaisu, jotta huoneessa jäi myös leikkitilaa. Tuon kokoisessa asunnossa on se etu, että sitä roinaa ei oikeasti tule hankittua, koska ei ole tilaa ja tila on "helposti hallittavissa". Tällä tarkoitan sitä, että vihaan siivoamista yli kaiken ja tuon kokoisen asunnon siivoaa nopeasti. Kun erosin, ajattelin, että kunhan lapset kasvavat isommiksi, molemmat jakavat makuuhuoneet ja itse hankin jonkun fiksun ratkaisun olohuoneeseen, joka toimii itselleni sänkynä ja muille sohvana.
    Kun sitten menin ja rakastuin ja muutin tällaiseen 144-neliöiseen, 4 makuuhuonetta, sisältävään (silloin uuteen) omakotitaloon, voin sanoa, että ahdisti. Ja aika ajoin ahdistaa edelleen. Täällä on ihan liikaa tilaa, ihan liikaa siivottavaa ja vaikka asuminen on edullista fiksujen valintojen ansiosta, kaipaan silti pienempää ja kompaktia ratkaisua. Tyhjän tilankin lämmittäminen nimittäin maksaa! Ja tällä tarkoitan vaikkapa normaalia korkeampaa huonekorkeutta tai työ/vierashuonettamme, jossa kukaan ei "asu" 24/7. Minua muutto suurempaan ei ainakaan tehnyt onnellisemmaksi. Toki nautin siitä, että on iso piha, jota saan tonkia, mutta toisaalta lähdin rivarista, jossa oli jo valmiiksi normaalia isompi piha. Asumiskustannukset ovat edullisemmat omakotitalossa verrattuna rivariini enkä loppujen lopuksi joutunut ottamaan asuntolainaa kuin 22.000€ lisää (tervetuloa kaikki kehä III:n ulkopuolelle! :D ).
    Ohjeeni on siis: mieti huolella. Jos nykyisessä ahdistaa, mieti olisiko siellä mahdollista raivata ylimääräistä tilaa ihan vaan turhan roinan hävittämisellä tai hankkimalla fiksumpia säilytys- ja sisustusratkaisuja. Ja kaikki se vauvakrääsä sitä mukaa kiertoon, kun sitä ei tarvitse, ellei teillä ole suunnitelmissa baby numero 2 lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta =) No joo, ei kai siinä sinäänsä, kyllä tähän kolmioonkin tavallaan mahtuu. Mutta 69 neliötä ei lopulta tunnu ainakaan kovin isolta. Ja se 1 wc on aika nihkeää. Vauvakrääsästä ei viitsisi luopua jos joskus haluaisi lisää lapsia, mutta sitten toisaalta niitä tavaroita ei voi säilyttää kylmävarastossa.

      Poista